Koronapäiväkirja – Luovuutta
Levitän jooga-alustan villamaton siksakkuvion päälle. Jokin pamahtaa paikalleen rintakehässä, solisluun lähellä. Samoin rasahtaa niskassa, nikamat juttelevat keskenään järjestäytyessään omalle paikalleen. Keho muistaa toistojen jälkeen liikeradat ja ne helpottuvat, ainakin vähän. Huokaisen myös sitä etteivät kylkiliikkeet ikinä, ikinä, ikinä helpotu.
Kuva: Pixabay.
Kun poikkeusolot alkavat ja se mikä on normaalia, häiriytyy, pusertuu paineessa luovuudesta esiin myös kirkkaita ideoita. Kuntosaliketju aloittaa livelähetykset joihin on ehdittävä kuin oikealle tunnille, mutta suihkuun ja kotipuuhiin on lyhyt matka. Artistit aloittavat livekeikat Facebookin välityksellä, salasanalla ja maksuilla lukittuja palveluita aukeaa lasten iloksi. Ravintolat järjestävät kotiinkuljetusta, ruokakaupat aukaisevat tuntia aiemmin riskiryhmille kaupan ja panimot valmistavat käsidesiä.
Kaipaan swingiä. Unohdan sen, että välillä hävettää olla niin hikinen tai että ainoaan valokuvaan johon on päässyt, on epätunnistettava möhkylä. Kuuntelen tiistaina, kun pitäisi olla tanssi-ilta, kotona järjestäjien julkaisemaa soittolistaa ja tuen yrittäjiä hankkimalla kannatus t-paidan. Jotta tanssi jatkuisi yhdessä vielä tämän ajan jälkeenkin.
Kirjoista ei tule olemaan pulaa, en usko vuodenkaan karanteeniajan tyhjentävän tuota kertynyttä hyllyä tai virtuaalista valikoimaa sovelluksesta. Kirjayhteisö pulppuaa somessa mukavasti. Moni opettelee live-videoiden tekemistä ja kippistelee virtuaalikahveilla. Satuja on tarjolla joka aamu yhdeksältä. Ehkä joku aloittaa podcastien teon ja huomaa ettei se ole ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tilanne moninaisine tunteineen aiheuttaa jossakin vaakakupissa epätasapainoa, mutta myös jotakin hyvää jää jälkeen. Uusia innovaatioita, uusia tapoja toimia. Yritykset tarjoavat palveluita jotka poikkeusaikana syntyivät koska piti keksiä jotakin ja ne jäävätkin elämään. Joku keksii kuitenkin jotakin auttaakseen ja siitä tuleekin isompi ja pysyvämpi asia. Nyt siitä vain puhuu vielä ympäripyöreästi ”jotakin”. Emme tiedä mitä haastatteluja ja tarinoita tulemme vuosien päästä lukemaan. Korona tulee näkymään romaaneissa ja joku tekee vielä työkseen tutkimusta siitä. Jotkut huomaavat, että pystyvät luopumaan joistakin asioista helposti, kun oli pakko kokeilla, toiset taas arvostavat enemmän sitä mitä eivät poikkeusaikana voineet tehdä.
Jotakin hyvääkin tästä vielä tulee jäämään.