Yök, pyöräilysortseja. Ja silti ostan niitä joka kesä.

Mainitsin jo olkatoppaukset. Sarjassani ”never” vaikkakin löydän vielä joku päivä itseni peilin edestä sanomasta ”never say never” kuten kävin pillihousujen kanssa.

On toinen juttu jonka ei olisi tarvinnut löytää muodin pariin uudelleen.

Pyöräilysortsit.

Violetit pyöräilysortsit, Spice Girls huuman innoittamat paksupohjaiset sandaalit (tai, läppöset kuten silloin sanottiin) ja R-collectionin paksusta puuvillasta valmistettu suurehko t-paita. Sekä itsepintaisesti kihartuva auringossa kesäisin vaalentuva tukka. (Vähän kuin Medusa! Silloin kun hänellä oli ”kultaiset kiharat” kunnes niistä tuli itsepintaisia omatahtoisia käärmeitä.) Sillä varustuksella pääsi juoksemaan huvipuistolaitteesta toiseen. Olin saanut violetit sortsit kun oli yrittänyt leikkiä Posh Spicea (hän ei ollut edes lempparini!) ja pukeutua ”kaupungille” eli suureen Kuopio Cityyn pikkumustaan mekkoon. Oli kuuma päivä ja reidet kävivät liian nihkeitä keskusteluja toisiaan vasten. Violettien sortsien pariksi sain kirkkaanvihreän t-paidan jossa oli valkoisia kukkia kaula-aukossa. Se oli siis semmoinen vihreä ajanjakso.

Ja nyt. Some hehkuttaa Uhana Designin leopardikuvioisia pyöräilysortseja aivan vakavana.

Nehän näyttävät ihan kivoilta tai jopa upeahkoilta joidenkin päällä. Mutta uskon vakaasti, että tämä juna on omalta kohdaltani mennyt joskus 2000-luvun vaihteessa. Usein jollekin villitykselle irvistää, koska assosioi sen johonkin tilanteeseen tai kuvittelee itsensä päälle. Kuinka lahkeet rullautuvat. Kuinka paksut polvinivelet näyttävät vielä hitusen leveämmiltä. Kuinka et voi millään piilottaa sitä, että sheivasit hieman sinnepäin.

Paitsi että. Minulla on vuodesta toiseen puhkikuluneita sortseja kaapissa, sillä niille on mielestäni yksi erinomainen käyttötarkoitus.

(Tässä kohdassa tulisi olla kuva jossa seison hame päällä eikä sortseista näy vilaustakaan.)

Hameiden alla! Pyöräillessä! Kuten niiden nimikin viittaa. Siis silloin kun sinulla on hame ja pyöräilet ja suurinosa energiastasi menee siihen, että mietit pysyykö helma alhaalla vai annatko mennä. Hyvien sortsien löytäminen voi olla haastavaa ja nyt olen löytänyt niin ihanan tuntuiset, että lähestulkoon viihdyn niissä. Olisin ottanut kuvan jos ne eivät olisi tehneet mystistä katoamistemppua jonka mustat vaatekappaleet osaavat tehdä muiden kaltaistensa joukkoon.

Sortsit ovat pehmeää puuvillaa ja korkeavyötäröiset. Sydän. Sydän. Ja niitä saa..

..paitsi ettei enää saakaan nettikaupasta josta ne tilasin joten tämä kehu vähän menetti pointtiaan. Jokatapauksessa loppuun voin kertoa älynväläyksen että josko sana sortsit eli oikeammin ”shortsit” tulevatko sanasta ”short trousers”. Kiva kokea väläyksiä.