Litra piimää

2dl. Kesän ensimmäinen raparperipiirakka. Miten hyvältä tuntuu koskea ja aistia koko kämmenellään. Löytää notkean sormenliikkeet kymmensormijärjestelmän jälkeen, jauhaa voi ja vehnäjauho muruksi. Maistaa vähän väliä. Raparperin suikaleet kiharoituvat kiiltävän punaisena ja vihreinä pöydälle ja mielikuva kirpeydestä saa suun tihkumaan. Mihin kaikkeen raparperia voisi tänä kesänä kokeilla. Valkosuklaata ja ruusua voisi yhdistää raparperin kanssa. Ja tietenkin sitä helppoa mehua jossa suurin osa on sokeria ja jonka tekeminen on oikeastaan se juttu. Kun on niitä Ikean patenttikorkillisia pullojakin. Olin taas unohtanut, että resepti on pellilliseen eikä pyöreään vuokaan. Hups.

2dl. Chapatileipää. Pannulla voissa paistettuna ja paprikahummuksen kanssa kesähuoneessa, eli parvekkeella, iltapalaksi. Kuplajuomaa. Tämänkaltaiset pikaleivät on tarkoitettu täsmäannoksiksi. Piimää, jauhoja ja suolaa. Pienellä kaulimella pyöreiksi levyiksi. Jos niitä jää yli, ne eivät maistu juurikaan enää myöhemmin. Tällaiset leivät on tarkoitettu nopeasti valmistettavaksi, kastikkeen kaapimista tai varsinaisen ruuan kääreeksi. Leipäkulttuuri on hurmaavaa ja universaalia. Kuinka eri puolilla maailmaa syödään hyvin erilaisia ja kuitenkin samankaltaisia leipiä. Ohuita ruuan lisukkeita, makeita leipiä, hartaasti hapatettuja leipiä. Voitaikinoita, pannurieskoja ja paahtoleipää.

3dl. Yökyöpelin piimäkakkua. Syön ensimmäisen viipaleen seisaaltani enkä huomaa kietaisumekon nauhan jääneen laatikon väliin. Otan toisen viipaleen ja Oatlyn kaakaota. Ja vielä kolmas pala. Pehmeää sisusta ja rapsakka reuna. Mehevä, rommilta tuoksuva kahvikakku. Ja niin nopea ja helppo vain sekoittamalla valmistaa, että sitä tuli opiskeluaikaan paistettua myöhään yöllä, koska se onnistui jogurtistakin eikä vaatinut sähköisiä vatkaimia. Siitä nimen etuliite tulikin.

Päässä soi mainos, ei vuosien vaan, vuosikymmenten takaa.

Tahdon tosimiehen varrelleni, miehen riskin rinnalleni, rakastajan vatsalleni piimä!

Plop.

Niin sanoi sormus päätyessään kaivoon mainoksen päätteeksi. Muistan yhä polkkatukkaisen naisen puhtaat hiukset. Heinän tippuvat ylisiltä. Ruskettunut mies juoksemassa naisen perään.

Vielä kolme desiä piimää jäljellä. Ruokamaailmassa piimä on trendannut viime aikoina hyvin. Se on kotimaista, siinä on suutuntumaa ja makuparia makeudelle. Lempeää pehmeyttä kirpeydelle. Piimävanukasta. Mangopiimää. Marinadi kanalle. Kotijuustoa. Piimälimppua.