Menkää, menkää, menkää! Valokuvataiteen museon uusi näyttelytila K1.

Nuori Douglas Kirkland pääsi kuvaamaan ikonisia naisia elämänsä varrella.

Coco Chanel ei luottanut ensin nuoreen valokuvaajaan ja vasta vähitellen lämpeni Kirklandille tämän näyttäessään kuvia joita hän otti aluksi pääosin malleista ja hänestä kaukaa kadulta kuvattuna. Sittemmin Kirkland pääsi lähemmäs ja sai tallennettua Coco Chanelia työssään. Seuraamassa peiliportaikossa Chanelin muotitalon näytöksen kulkua ja katsojen ilmeitä. Rööki huulessa suuri hattu päässään jonka vuoksi näyttelyssä vierailleet lapset arvelivat hänen olevan kuningatar.

Marilyn Monroe saapui valokuvaussessioon kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Oli yleistä, että Marilyn kyllä tulisi, mutta hieman joustavasti. Hän vaati kuvaukseen silkkilakanat, shampanjaa ja Frank Sinatraa taustalle. Kuvaaja Kirkland keikkui pedin yllä melko uhkarohkean näköisesti, unohti laittaa päälle muut kuvaukseen varaamansa valaisimet ja ikuisti Marilynin ihastuttavan utuisena hahmona. Näyttelyssä kaikki kuvat eivät ole niitä imartelevia ja se saa kuvien helminauhan näyttämään vieläkin kauniimmalta.

Vastapainona eteerisille Marilyneille ja mustavalkoisille Cocoille K1 näyttelytilassa Kämp Galleriassa  on Liisa Vääriskosken @munalissu. Pienessä tilassa on väriä kylläkseen, videotaidetta, populaarikulttuuria, feminismiä, ilosanomaa ja ihmeteltävää. Näyttelyt ovat nähtävillä lähes vuoden viimeiselle päivälle asti.

Ja museokaupat, ne ovat aina jotenkin ihastuttavat. Valikoiden valospotteihin asetellut kauniit kirjat, sen hetkistä näyttelyä varten painetut tuotteet ja yllättävät jutut kuten viinikumikarkit (todella viinikarkit, valkkarista, punkusta, skumpasta), värikkäät ihotatuoinnit joissa hymyilevät kuuluisat feministit ja korut. Täksi jouluksi yritän muistaa tehdä ostoksia museokaupoista!