Patalakki

Patalakki, kalotti. Patamaknenineninen, lieritön päähine. Lähestulkoon pipomainen, mutta koristeellisempi ja joustamattomampi. Luulen ja äättelen nähtyäni karjalaispuodin kauppavalikoiman ja kaiveltuani muistoja kuinka ortodoksipappi siunasi pääsiäisvitsamme. (Silkkipaperiin ripsahteli pyhää vettä ja levisi musteläiskän tavoin ruusukkeisiin.)

Yritin kirjoittaa tätä postausta ehkä kuusi kertaa. Mutta paino pään päällä levittyy kuin kalotti. Patalakki joka elinvoimaa soimaa.

Olen aivan jumissa, lähes yhtä jumissa kuin pohkeet eilisestä joogasta. Yritän kiertää, taivuttaa ylöspäin, punnertaa ja keskittyä tasapainoasentoon. Hengityskapasiteetti ei riitä, päätä vain s-ä-r-k-e-e.

Onko minun myönnettävä, että tämä pimeys vaikuttaa minuunkin. Onko tämä niitä ikäjuttuja? Vai onko liikaa rästiasioita. Sinnittelen kunnes maltan unille.

Toivon, että joku on riisunut lakin aamuun mennessä.