Aakkostarina
Annan sinulle aikaa, B-kielesi katkesi samaan aikaan kuin pinnasi.
Calcadoksen värinen verho taustakankaanasi jatkoit teatteria iltaan asti. Da capo, aloitat alusta kun vihdoit saat uudet kielet postissa. Et pidä liikkeessä asioinnista, etkä juuri ihmisistä, muttet voi sitten hankkia kieliä kerralla enempääkään. Fuuga tarkoittaa pakenemista.
Gobeliini seinällä tarvitsisi pölyjen ravistelua, Halaan sinua vaikka tekisi mieli ravistella meitäkin. Ilmeesi häkeltyy, mutta halaat yhtä lujaa takaisin. Josko nostettaisiin vanha vohvelirauta esille samalla kun aamun kolmannet kupit keittyvät.
Kaavit hillopurkkia niin keskittyneesti että minua naurattaa. Lusikka kilahtaa lautasen reunalle ja näen että nyt se tulee, asia joka hiertää.Muistan toisinaan nimittäin olla hiljaa kun sille on tarve, Nostaa näkymättömästi käden suun eteen. Opettelen yhä, että joidenkin ihmisetn kohdalla he määräävät milloin ovat auki.
Paksu vohvelipino madaltuu ja paino siirtyy rinnalta vatsalle. Quarterflash alkaa soida jostakin ja minua alkaa heti tanssittaa. Radio on ilmeisesti ollutkin koko ajan päällä, mutta nyt vasta kuulen musiikin ensimmäistä kertaa koko aamuna.
Saan sinut hulluttelemaan kahden liikkeen verran ennenkuin vakavoidut.
Tämä on joku diskobiisi, Uskaltaudut veikkaamaan.
Vain maailman paras sellainen, ajattelen, yhä liikehtien villisti. Älköön kukaan koskaan kieltäkö tanssia, sillä sen parempaa ravistelua ei olekaan. Öisin tosin ja yksin siitä tulee vielä erityisempää.