Ahtautujat

Jostakin kuuluu naurun remakkaa. Pienelle parvekkeelle on ahtautunut niin monta henkeä, että kohta jonkun on jo nojauduttava kaiteen yli jossa on paljon käyttämätöntä mutta hengenvaarallista tilaa.

Juhlissa ja illanistujaisissa ihmisillä on tapana keräytyä keittiöön. Siellä on jääkaapissa tölkkijuomia, pöydällä baba ganoushia ja porkkanatikkuja. Mutta tarjoilut ja vesihana ei ole ainoa kokoontumispaikka. Mikä tahansa tiivistyskohta ja pullonkaula käy. Eteiseen kertyvä vessanjono on yhtä turvallinen ja riemukas.

Viime vuoden parhaimpia hankintoja on ollut museokortti jonka myötä lyhyemmät arkipäivän käynnit eivät epäilytä. Mahtavan korkeat näyttelytilat ja kourallinen ihmisiä. Suuressa kaikuvassa tilassa, kirkossa tai hallissa, ihminen viihtyy yksin. Hän voi kasvaa suureksi ja ottaaa tilan haltuunsa. Tai antaa tyhjyyden ympärillään puhua puolestaan.

Mutta jos samaan tilaan ilmestyy muita ihmisiä, tulee ahdistus. Vaikka olisi jotenkin sinut itsensä kanssa suuressa kaikuvassa tilassa, muiden ilmestyessä sitä pienenee ja tulee tietoiseksi siitä. Sisäänpäin kääntyessä sitä paisuu kuin ilmapallo, toisten katseiden piirissä palloon tulee reikä ja sitä koittaa parhaansa, ettei kovaääninen ulina kuulu. Kun pakkautuu kiinni tuntemattomaan ihmiseen sipsikulholla tai kääntyy vahingossa toisen syliin, on helpompi olla tuntemattomien kanssa.

Siksi ehkä pakkaudumme keittiöön. Puserrumme toisiamme vasten, väliin ei jää ilmaa jossa vaivaantuneisuus ja puhumattomuus mahtuu maleksimaan.

Kuva. Pixabay.