Elämyshakuisesti helppo

”Olet elämyshakuinen”, sanoi puoliso kulkiessamme luontoreitin meren pauhunnasta metsään ja sieltä lopulta kallioille Suomen eteläisimpään kärkeen. Yritin tapani mukaan esittää huomiotaherättävän välinpitämätöntä, mutta suupielet paljastivat kuinka niitä kutkutti.

”Mutta semmosella helpolla tavalla”, hän lisäsi ja otti kainaloon. Hymyili myös.

Oli totta että olin elämyshakuinen. Halusin ostaa Tallinnassa vesilasissa tarjoiltua perunasalaattia, koska se oli perinteistä Virossa. Olisin halunnut ostaa vadelmavenekarkkeja matkallemme Hankoon ja huokailen jokaisella nuotipaikalla, että nyt kun olisi eväät. Olin aina halunnut kokea ja nähdä kaiken. ”Katso noita. Miten ne vihertävät. Tiedätkö mikä kukka tämä on? Etkö tunnista valkovuokkoa. Miksi minulle tulee siitä Valion vaniljajogurtti aina mieleen. Ehkä jonkin vanhan mainoksen vuoksi.”

Hän meni jo menoaan. Muttei se minun iloani vähentänyt.