Ennen nukkumaan menoa

Ihmisessä on hyvinkin intiimi kehonosa jota hän ei juuri itse pääse näkemään.

Pidän siitä kohdasta jotenkin erityisesti, sillä siihen pääsee käsiksi vain aina vääristävän peilin kautta tai sokeasti käsin tunnustelemalla. Siksi se säilyy turvassa liialliselta ulkonäköpaineelta. Näen haikaranpureman illalla kun valot ovat vielä päällä ja asetun taaksesi oikealle kyljelleni.

Vaikka niska on aina näkyvissä, joka päivä niitä voi nähdä kymmeniä, satoja, niitä ei juuri katsele. Ne eivät huou voimaa tai vetovoimaa.  En mieti, että on siinä erityisen kaunis tai vahva niska. Okeastaan koko sana on vähän ällöttävä. Niska, niska, niska. Keksin vain parjaussanan jossa se on mukana.

Mutta sinun on erityinen. Se on paikka suukoille ja silittäminen tuntuu erityisen hyvältä. Melkein näen kuinka väristys kuljettaa hyvänolon ravistusta.

Kummallista on, että näen sen parhaiten, kun vieras ihminen on rahasta käynyt saksineen leikkaamassa sen esiin. Ja sitten seuraava. Tai hieroja on pehmentänyt sen kireyttä. Mutta heille tuo osa on irrallinen osa sinusta. Toisin kuin minulle.