Kädet

En osaa lukea kämmenviivoja. Elämänviivoja, onnellisuuden ennusteita tai lapsia.

Mutta kädet kiehtovat tarinankuljettajina valtavasti. Ei niinkään ne uurteet jotka vahvistuvat käsien painuessa nyrkkiin, pidellessä ostoskassia, puristaessa balettitankoa tai hapuillessa ystävän kättä.

Vaan sormusten jättämiä painaumia. Arpia kun kaatui uudella pyörällä tai leikkasi ohi purjosipulin. Kovettuneita sormenpäät jotka ovat pidelleet kitarankieliä paikoillaan. Nypittyjä kynsinauhoja hermostuessa. Pienet kourat täynnä sammakonpoikasia. Huolellista kynsilakan levitystä tai huolimatonta itseruskettavan tuputtelua.

Kädet ovat työkalut. Pianistin on luovuttava pesäpallosta säästääkseen käsiään. Leipuri tunnistaa kämmenten alla vaivautuvien pulla-aihioiden koon lähes grammalleen saman kokoisiksi. Savenvalajan ja hierojan täytyy osata annostella voimiaan. Molemmat muotoilevat omalla tavallaan.

Kädet peittämässä silmiä kauheuksilta. Kädet liitettynä yhteen. Kädet puhumassa kun ääntä ei tule. Kädet rintakehän päällä pelastamassa elämää karkaamiselta.

Pestä kätensä joltakin. Kädet jotka ovat tahriintuneet. Kädenojennus.

Yksi pikkusormi voi aiheuttaa hilpeyttä nostaessaan päätään teekupin reunan yli. Etusormen heristys tai syytös. Toisaalta etusormella voi piirtää mitä ihmeellisimpiä tarinoita toisen selkään iltaisin. Miten monia rooleja yksittäisten sormien ylle on langennut.

Mä katkon sun peukalon ettet sä liftata voi mun perään
Sit etusormen vuoro on ettet sä töki mua sillä enää

Ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää
Ja nimetöntä säälisin, mut ei sil mitään fiksua teekään

Mut sun pikkurilliäs en vie, vaan mun mielessä salaa
Mä toivon et sä muutut kiltimmäks ja ehkä vielä mä palaan
Ja antaudun, siihen kietoudun
Jos teen päätöksen, et oon sun nainen

Nyt kädet ovat olleet myös saastaiset. Niiden jokainen uoma ja ruttu on niin autuaasti hangattu milloin minkäkin tuoksuisella saippualla ja huljuteltu alkoholin hajuisiksi, että ne parkuvat. Miten pieni pinta-ala kämmenillä on ja kuinka paljon energiaa ne voivat siirtää kosketuksella eteenpäin.

On paljon käsiä vuosien varrelta jotka muistan. Ystävän kovin pieniltä tuntuvat kädet jotka kuivuivat niin, että halkesivat jos ne puristi nyrkkiin. Ja joita rasvasin sinisellä Nivealla. Kylmän nihkeät, suuret ja pitkäsormiset kädet joissa on kauniit ja vahvat kynnet. Jo iäkkäämmiksi käyneet pehmeät ja vapisevat kämmenet joissa on paljon tuttuja sormuksia.

Ruuhkassa auto, autossa ratti
Ja elämisen pyörteissä uurtuneet
Kädet jotka ohjaa, vakavin ottein
Ja jälkeen vuosikymmenten

On myös käsiä joiden olemusta en oikein muista enää vaikka olen pitänyt niistä kiinni monesti. Sopisivatkohan ne enää omani kanssa toisiinsa.

Kuva: Pixabay.