Kaoottisuus – huomioita kirjoittamisesta

Olen kaoottinen kun järjestelen. Kaapinovia jää auki, vesilaseja on ympäriinsä jonkun kolmetoista kappaletta vesilaseja ympäriinsä (silti päänsärky) joissa lämmennyttä kuplavettä. Lämmitän samaa kahvia uudestaan kun löydän kupin tuolin päältä, aloitan pilkkomaan paprikoita, vaihdan juuston raastamiseen, tyhjennän astianpesukonetta ja jatkan pilkkomista. Muistan että tomaatille piti antaa vettä. Aloitan jostakin ja jatkan toisesta. Lopulta saan paljon tehtyä,  mutta epälineaarisesti. (Näkisittepä siivouspäivänä kun jään lukemaan lehtiä, pesen samalla vessaa, järjestelen romulaatikkoa ja käärin mattoja.) Jos kaaos on tavoissani, se täytyy valjastaa käyttöön. Kirjoitusideat tulevat parhaiten puuhaillessa, lenkillä tai ylipäätänsä irrallisina tilanteesta jossa kynä on kädessä odottamassa. Tiedättehön jos kynän kärki olisi paperilla odottamassa, leviäisi vain musteläikkä. Laulaja Irinakin on kertonut, että hänen kappaleensa syntyvät lenkillä. Ajatua on vapaa ja keho työssä.

Levitin useamman vihkon auki pöydälle ja jokaiselle omanvärisen kynän viereen, kuin perhoshaavin. Ja nyt iltapäivällä olen saanut kiinni vaikka mitä! (Mummollani on sellainen kukanmallinen riipuva savimalja johon laitetaan vettä.ja hunajaa perhosia varten, sellainen pitäisi kehittää ideoille.) Sain lähes valmiita lauseita, väräjäviä ajatuksia, kiinnikekohtia toistensa välille.

Eiväthän ne ole mitään valmista, mutta keino ottaa kiinni ennen kuin pääsevät karkuun.

Kuinka usein olenkaan kirjoittanut ”oli hyvä ajatus mutta unohdin sen”. Ennemmin kirjoitan vaikka kämmeneen luntin kuin päästän menemään.