Lapseton saa olla vähän itsekäs

Edellisen postauksen automatka auttoi hieman ajattelemaan sitä, ettei tee asioita väärin tai oikein verrattuna toisiin. Ei ole greippimehun juomatta jättämisestä tai huonoista tavoistaan kiinni, ettei itse ole onnistunut ”hankkimaan” lapsia. Ettei lapsi ole ansio. Lahjaksi, jotkut sanovat.

Mutta on eri asia ottaa askel sitä hyväksymistä kohtaan, kuin kyetä vielä käsittelemään sitä kokonaisuudessaan. Automatkan esimerkit olivat kaukana minusta. En tiennyt miltä tytöt näyttävät, en tiedä mistä he pitävät, enkä jaa heidän kanssaan muistoja.

Mutta kun lapsiuutiset sattuvat hyvin lähelle, sitä vaikeampaa asian kanssa on. Vaikka sitä enemmän toivoo heille kaikkea hyvää. Mitä lähempi ihminen saa lapsia, on väistämätöntä että arki muuttuu ja alkaa pyöriä pienen ihmisen ympärillä. Se on ymmärrettävää, mutta vaikeaa. Yksi syy on siihen, ettei keskusteluihin enää kenties osaa ottaa kantaa, suurempi se että se muistuttaa itseä omasta lapsettomuudesta. Varmasti on ystävyyksiä ja suhteita joissa keskustellaan pääosin aivan muusta kuin lapsista. (Se on hienoa.) Mutta on myös suhteita joissa ei puhuta mistään muusta.

Ehkä tämä on asia mitä toivoisi hienovaraisesti heiltä joilla on tahattomasti lapsettomia ystäviä. Sikäli kun lapseton on osannut sen kertoa. Ei omaa muuttunutta elämäntilannettaan tarvitse piilottaa, teeskennellä muuta. Mutta kenties käsittely aiheen tiimoilta voisi tapahtua jonkun muun ihmissuhteen parissa. Sitä hienovaraisuutta miettisin. Jos lapseton ei kysele intensiivisesti lapsiarjesta, siitä kertominen voisi pysyä kevyenä.

Ei ole helppoa pyrkiä nauttimaan illasta ystävän kanssa joka on kahden kuukauden yrityksen jälkeen onnistunut ja tahtoo ohjailla keskustelua koko ajan vallitsevaan tilanteeseen. Noin minäkin varmaankin tekisin, sitä on kuin rakastunut kun haluaa koko ajan puhua ihastuksestaan, päästä mainitsemaan nimen edes ehkä noin viisitoista kertaa. Tottakai ihminen puhuu asioista joista hän on innostunut.

Mutta tämä on niin henkilökohtainen asia, että olen antanut, ja saanut luvankin, olla itsekäs. Tämä asia on jotakin missä suojelen itseäni. Senkin varjolla että ystävä loukkaantuu. Tämä on asia jossa sanon, että minä en voi jakaa kaikkia asioita kanssasi, onneksi sinulla on muita joiden kanssa voit. Kyllähän sitä miettii, että mitä sitten jos käykin hyvin, sittenkö sitä vain sanoo, että ”no nyt voidaan keskustella ja jakaa kokemuksia”. Että jos minä en saa samaa kuin sinä, en ole sinun kaveri.

Kuulostaa kamalalta. Mutta en ole tällä hetkellä kovinkaan miellyttävää seuraa, kun en mahdu omiin nahkoihini ja omiin olotiloihini jos joku oikein läheltä tahtoo puhua vain housujen pieneksi jäännistä, koska raskaana. Alkoholittomista juomista, koska raskaana. Juuston poisjättämisestä hampurilaisesta, koska raskaana. Jäätelön pakollisesta ostosta, mutta ongelmista kioskilla, koska raskaana eikä tuutin vieressä ole merkintää ”sopii odottaville”. Kyse on ensisiajaisti miten asiaansa korostaa.

Tahdon uskoa, että jos puhuu rehellisesti, sekä toiselle että itselleen, antaa itsensä olla itsekäs ja suojella itseään, on yrittänyt kaikkensa mitä inhimillisyydessään voi. On sitten lempeä, kuunteleva ja lähellä jossakin toisessa asiassa.