Lukujumien hierontaa
Lukuviikon hengessä vielä muutama vinkki lukujumin selätykseen.Toisinaan nimittäin kuulee jonkun pohtivan, että haluaisi lukea enemmän mutta.
..ei ole aikaa.
En osaa sanoa paljoakaan ruuhkavuosista, mutta ajan tiedän olevan välillä kortilla. Lukurutiini tai lukurako on hyvä olla melko säännöllinen siivu päivässä. Bussimatkoilla, viikonlopun aamuina tai puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Tai voi kokeilla äänikirjalla lukemisen pariin ujuttautumista. Silittäminen, lenkillä käynti tai kukkamultien vaihto sujuu muutenkin mukavammin kun on hyvä kirja seurana. Viime viikolla pesin ikkunoita ja kuuntenlin Elizabeth Stroutin Kaikki on mahdollista -kirjaa jonka lukijana on ihastuttava Erja Manto. Myös Anni Saastamoisen Sirkka on uponnut monelle sillä se taitaa loksahtaa jonnekin suomalaisen huumorin koloon, mutta kuitenkin voi ajatella, että huh Sirkkaa, onpa kiva palata omaan maailmaansa kuuntelun jälkeen. Lisää ajatuksia äänirjoista voi kuunnella Hetkiä podcastin teemajaksosta. Myös Facebookissa on ihan oma ryhmänsä äänikirjoja kuunteleville ja siellähän vilisee vinkkejä.
..ei lödy sopivaa luettavaa mikä nappaisi.
Niin. Kaikki me haluamme käyttää vähäisen lojuvan aikamme hyvin. Yleispätevää ehdotusta ei tähän ole, mutta aikalailla myynti- ja kuuntelulistojen kärjessä olevista kirjoista uppoavat moniin ja varmoja vaihtoehtoja. Tosin onhan niissä myyntilauseissa aina jotakin epäilyttävää, mutta kyllä jo kirjakaupan top 10 lista kertoo mitä nyt luetaan. Tai entä omia vanhoja suosikkeja? Myös YA-kirjojen suosio eli Young adults genren kirjat ovat nousussa. Kirjallisuudessa ei tarvitse aina olla kyse samaistumispinnasta juuri tämän hetkiseen elämään vaan se antaa nimenomaan mahdollisen keulia ja antaa ohjauksen karkailla teiniromanssien kutkuttavaan maailmaan tai historiallisen pukuloiston pariin. Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous on esimerkiksi maailmaltaan houkutteleva, kekseliäs ja huolimatta siitä, että mukana on taikomista ja karkumatkoja, henkilöhahmoilla on samanlaiset tunteet kuin lukijallakin. Nuorten kirjoissa nousevat esiin myös usein elämän perustavanlaatuiset arvot ja tuore katsantokanta maailmaa kohtaan. Ei siis kannata nolostella että nelikymppisenä tarttuu mielellään Holly Bournen keveän kipuileviin kirjoihin. Ylipäätänsä kannattaa miettiä mistä itse on kiinnostunut tai mitä kaipaisi. Enemmän tietoa vai vastapainoa? Noloa kirjaa ei ole olemassakaan. Vai kiinnostaisiko jonkun muusikon elämänkerta tai lapsuuden fanitusbändin kirja? Itse kuuntelin juuri Spice Girls -kirjan ja hetkeksi palasin takaisin ala-asteelle, kuutenlin kappaleita uudelleen. Girl power!
..lukutahti vain tyssää heti alkuunsa.
”Kannattaa lukea sata sivua ennenkuin luovuttaa”, olen kuullut. Minusta se on aika paljon, että kirja vaatii käynnistyäkseen sata sivua. Ainakin jos jokaikinen sivunkääntö on saavutus eikä huomaamaton ele. Pientä käynnistymistä kuitenkin saatetaan vaatia, oikean lukuasennon tai mielentilan löytymistä. (Äänikirjoissa joskus hetken vaatii tottua lukijan ominaisuuksiin.) Toisinaan lukemisessa yksi nautinto on myös tietty saavutuksen tunne. Sai jotakin valmiiksi, muuta kuin takakannen. Voi valita suosiolla pieniä ja ohuita kirjoja. Tai runoja, esseitä, novelleja. Pieniä paloja kerrallaan. Tai säeromaaneja. Näin ei ehdi turhautua kun ei taaskaan saanut kirjaa luetuksi, yksi tekemätön, keskeneräinen homma tuossa taas muistuttamassa.
I want to read a book..an actually book.. I buy the books, but never read them.
Näin sanoo Holiday -elokuvan Amanda. En muista saiko Cameron Diazin roolihahmo, työnarkomaani suorittaja, luettua lopulta mitään vai menikö aika kuitenkin erään komean yllätysvieraan parissa, mutta vuonna 2006 julkaistun elokuvan lukupinon voi tsekata täältä. Oi, siinä lukuhaaste. Lukea kirjat joita Amanda ei tainnut saada luetuksi. Ja hei! Entäpä jokin faktaa sisältävä kirja kuten Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti? Tai lempielokuvan kirjaversio? Yllättävän moni elokuva on ensin ollut kirja. Ja sitten voi liittyä ikuisuuskysymykseen kumpi on parempi. Ylen podcastista voi ainakin bongailla näitä. Ja entäpä kirjat jotka ovat kuvitettu osittain? Kuten Tracy Chevalierin kirja Tyttö ja helmikorvakoru jossa on Johannes Vermeerin taideteoksia kirjan lomassa. Tai Robert Langdonin Da Vinci koodin kuvitettu laitos Dan Brownilta?
..luen yleensä mutta nyt ei ole pystynyt.
Sitten ei pysty. Joskus on myös ok tyhjentää omaa päätään. Lukemisen puutteesta ei nyt ainakaan kannata stressaantua. Itse luen kolmesta syystä. Siitä että se synnyttää ajatuksia, inspiraatiota, saa kirjoittamaan tai keskustelemaan. Oman pään sisällä tai kaikille jotka vain sattuvat uhriksi päätymään. Ja siksi että minua kiinnostaa miksi kirjallisuudessa tämä tai tuo on ajankohtainen, kehuttu tai mitä se kertoo sen hetkisestä maailmasta. Tai sitten sen vuoksi, että ihan tässä sängyllä selällään köllötellessä saattaakin olla New Yorkissa testaamassa kuinka klavikordi soi, majakkasaarella siirtämässä linnunpesiä tai keskustelemassa jonkun mielenkiintoisen tyypin kanssa. Ja paras kirja on sellainen josta ei oikeastaan halua kertoa kenellekään vaan pitää kaiken itsellään.
Sitten on vielä se, että mitäs kun kirjastot ovat nyt kiinni? En usko että Internetin pyöritämässä maailmassa on mahdotonsa löytää käsiinsä haluamansa kirja. Ja muutenkin, periaatteessa jokaisella on koko ajan taskussaan kokonainen kirjasto. Tiedän, sillä esimerkiksi it-asiantuntijan luoksen jonottaessani luin samalla e-kirjaa puhelimestani. Ai että.