Miksi aso?
Huomenna saamme avaimet käteen ja aloitamme muuton lihalaatikko kerrallaan. Olen ripsinyt alas fillari-aiheiset postikortit, puoliso on kauhisteluut muumi-mukien määrää pakatessaan (eikä niitä edes ole kauheasti) ja astianpesukone laitettu myyntiin. Silti, aina kun joku muuttaa, he kertovat kuinka vihaavat muuttamista. Pahin on vielä edessä.
Ja ihanin. Huomenna astumme sisään ajatuksella, että tämä on meidän. Katsomme tuleeko valoa sisään niinkuin muistelemme, pohdimme mille kohdalle tulee kahvinkeitin ja mittaamme tv-tason mahdollista kokoa. Vedämme olohuoneen lattian piiloon, ettei siitäkin tule salvianvihreää kuten seinästä. Haaveilen pienestä sisustustakasta ja siitä, että ylimääräiset tavarat vain mystisesti katoavat. Jännittää yhä ne asiat mitä et voi etukäteen tietää. Kuinka arki alkaa sujua, kuinka kodiksi paikan tunnemme. Kuinka viihdymme.
Miksi aso?
Asumisoikeusasunto on monen mielestä järjetön kauppa. Maksat oikeudesta asua, mutta maksat vastiketta joka on yleensä enemmän kuin jos ostaisi asunnon omaksi. Pidemmällä tähtäimellä kannattaisi hankkia oma asunto, se olisi järkevämpää.
Aso-asunto on tämän hetkiseen elämäntilanteeseemme mahdollisin ratkaisu. Näillä varoilla, näillä toiveilla ja näillä haluilla saamme tällaista. Vanha työkaverini kertoi lähes samoin saatesanoin muuttavansa ikänsä keskustan alueella asuneena Veikkolaan. ”Kun laitoin ylös rahat, asunnon koon, tarpeen päästä ulos ja pyöräilemään, se rajasi aika merkittävästi valinnan varaa.”
Olemme hitaita säästäjiä. Meillä ei ole takanamme perintöjä tai omaisuuksia vaan opiskelut, autot, kitarat ja oikeastaan kaikki mikä elämässä maksaa, on jouduttu aina ratkomaan pienen kukkaron varoin. Emme ole alalla jonka palkasta jäisi tilille merkittäviä summia. Säästämme hitaasti, mutta maksamme aina laskut. Näin olleen aso-asuntoon saatu laina ei huoleta, se tulee maksetuksi ja tulee toivottavasti aikanaan olemaan mahdollisuus oman asunnon kanssa.
Me halusimme kuitenkin jo nyt. Pois kerrostalosta jos mahdollista, oma sauna ja lisää tilaa. Enemmänkin tilaa voisi olla, mutta tähän hetkeen ratkaisu on sopiva. Saamme kaksi kerrosta ja vaikka luultavasti hiusharja on aina väärässä kerroksessa ja hirvittää jo pesukoneen roudaus yläkertaan, pidämme molemmat omasta tilastamme. Vaikka puuhaisimme yhdessä kotona. Huomaan ärtyväni jos en saa omaa oleskeluaikaa ja näen tietokoneen ja soittimien siirtymisen suljetun oven taakse helpottavana. Halusimme, että asuminen tuntuu hyvältä jo nyt eikä vuosien päästä.
Aso on puolimatkankrouvi jonka perillä häämöttää tällä hetkellä oma koti. Sitähän ei tosin koskaan tiedä mihin asiat muuttuvat. Mitä sitä toivoo viiden, kymmenen, viidentoista, vuoden päästä.
Aso on siis kompromissi sille, että haluamme enemmän tilaa, enemmän omaa ja enemmän säästöjä. Jos remontoimme, säästämme kuitit ja ne katsotaan muuttovaiheessa mahdollisuuksien mukaan asunnon arvoa ylläpitämäksi toimeksi. Pääsemme asunnosta eroon maksimissaan kolmessa kuukaudessa jos on tarve. Saamme pienen pihan jonne voi hankkia grillin ja haaveilen jo voisiko pihaan istuttaa juhannusruusun. Aina kompromissi ei ole vain tyytymistä vaan paras ratkaisu juuri siihen hetkeen.