Päänsärkyjä

Minusta tuntuu että puhun usein päänsäryistäni, niiden variaatioista. Liitän ne usein kirjoittamiseen, siihen kun muka ”pitäisi kirjoittaa mutta..” En usko sen liittyvän siihen, että jos suunnittelen tai aion ryhtyä kirjoittamaan, särky tulee, vaan pikemminkin se että ilmestyessään koen menettäväni hyvää aikaa. On vaivatonta perua tanssitunti tai siirtää imurointia päänsäryn vuoksi. Mutta paikallaan ollessa tulee olo, että tämänkin ajan kivuttomana voisin käyttää toisin. Päänsärky on ikään kuin muistutus ajan lipumisesta sormien välistä.

On niitä joilla ei juuri koske päähän. Siis ikinä. Käsittämätön ajatus. Minulla särkyjä on erilaisia, ei sahalaitaisia näkökentän sumentavia, mutta melkoinen kavalkadi.

Nukut liian pitkään -päänsärky. Tahtoisit vapaa-aamuna vetkutella vielä tai lomalla termi ”unirytmi” katoaa kokonaan. Nukut vielä vähän tai kölliskelet peiton alla katsellen kuinka avonaisesta ikkunasta henkivä tuuli heiluttelee verhoa kunnes käyt taas jossakin horroksessa. Siellä vasta vilisee kaikenlaista kummallista. Edellisen päivän tapahtumia sekoittuneena aivan uudenlaisiksi uhka- tai riemukuviksi. Henkilö jolle laitoit sähköpostia on yhtäkkiä viemässä sinua jonnekin bileisiin vaikka sinulla ei ole rahaa, muttet kehtaa sanoa ei. Tai asiakas kerää aamiaispöydästä kurkkua, salaattia ja leikkeleitä, piilotta ne silmieni edessä silmälasikoteloonsa ja sanoo ”kyllä voin”, kun väitän hänelle muuta. Tämä tietää patalakkimaista, painavaa ja tunkkaista kireyttä koko päiväksi.

Nukuit liian vähän -päänsärky. Päätät mennä ajoissa nukkumaan, mutta ”ajoissa” on joustava käsite. Kun kaksi tuntia sen jälkeen kun muka menit nukkumaan, puuhailet vielä jotakin vaikka toinen silmä on jo kiinni, turhaudut vähän. Ja teet sen taas uudelleen. Niin kauan kunnes oikealla puolella päätä on piikki koko päivän, pistävä kireys. Ja on pakko perua kaikki suunnitelmat illalla ja nukkua, nukkua, nukkua.

Itkeä tihrustin Netflixin parissa -päänsärky. Muistuttaa ensimmäistä, tulee kyynelehtimisestä, niiden suurten teatraalisten vesipurojen alkulähteestä, kun pieni poika luopuu rakkaasta pesäpallostaan hankkiakseen ystävälleen tietyn nuken joululahjaksi, koko kylä kokoontuu onnettomuudessa tajuntansa menettäneen ratsupoliisin ikkunan alle toivomaan kynttilää polttaen, että hän heräisi tai toivottoman urakan edessä huomaat, että kaikki ystävät ja naapurit tulevat apuun taikaiskusta. Paineenomaista särkyä, saattaa helpottaa melko pian.

Niskat ja purentalihakset jumissa -päänsärky. Yrität rentouttaa leukaa, niska rusahtelee venytellessä ja lupaat aloittaa pienen joogahetken joka päivälle. Ja sitten unohdat hyvän suunnitelman kun pääset kotiin ja kellahdat sängylle.

Pää ei pysty pitämään kasassa kaikkea -päänsärky eli migreeni. Sen jälkeen viedään villakangastakkia pesulaan koska unohdettiin ottaa muovipussi mukaan. Ja nukutaan. Perutaan viinitasting ja haaveillaan kylmästä tuulesta jossakin pimeydessä.

Joit liian vähän järkevää nestettä -päänsärky. Voi tulla päivän jälkeen jolloin kyllä joit, mutta et vettä sekä päivinä jolloin et juonut juurikaan mitään.

Nyt näin auki purettuna, näyttää hyvinkin selvältä kuinka ennakoida särkyjen loitolla pitämistä. Nuku, nuku, nuku. Mutta älä liikaa vaan sopivasti vaikkakin tarpeeksi. Juo, juo, juo, mutta älä niin paljon että pitää juosta vessassa koko ajan. Ja pidä huolta kehosta. Yksinkertaista ja siksi niin vaikeaa.