Pehmeitä paketteja

Muistan yhä ikävuodet, siinä teini-iän, ja rippikoulun tienoilla, ennen Abban Dancing queenia, kun pehmeät paketit muuttuivat kovia odotetuimmiksi. Ennen sitä mummojen ja kummien lahjat jotka koplotellessa paljastuivat pyyhkeiksi, aluskerrastoiksi ja fleecepaidoiksi, olivat ”njääh” osastoa. Tein kuten rusinapullan ja kalapuikkojen kanssa. Käsittelin ensin tylsemmät. Pullasta söin rusinat (sanonta että syö VAIN rusinat pullasta ei päde minuun) ja kalapuikkojen kuoren jätin odottamaan viimeisenä herkkuna lautaselle. Lahjoista säästin suurimmat ja kovimmat grande finaleen.

Kunnes pehmeät paketit veivät voiton (ja barbieleikit jäivät taakse). Mic Mac oli kova merkki trenditietoiselle serkulleni. Minä ilahduin Seppälästä jonka alusvaatteissa ja asusteissa hiipi hauskoja hahmoja tai Snoopyista ja Nalle Puheista yövaatteissa.

 

Vuodesta toiseen..

..plaraan lahjakuvastoja ja tuhoan ensimmäistä piparinmakuista suklaalevyä. Glögimuki höyryää ja mietin että taas niitä yökkäreitä, aamutakkeja, hajuvesiä sekä pörrösukkia. Kuka niitä joka joulu jaksaa samoja juttuja ostaa.

Mutta näköjään jaksaa. Kun sattui niin, että meille tuli oikeasti tarve hankkia kylpytakittomille kylpytakit, koska saunattonista  oli tullut saunallisia. Kerrankin, voisin antaa oikein perinteisen lahjan. Kunnes alkoi hammasten kiristys. Sopivaa kylpytakkia ei meinannut löytyä mistään. Kivantuntuinen, miellyttävän näköinen, mielellään mätsäävät (ajattelin että hankin itselleni samalla) ja mahdollisimman eettisen.

Liian räikeä, liian synkkä. Ei valkoista. Ei kuulemma vohvelikangasta. Mikä pituus, onko liian lyhyet hihat, entä huppu. Ei tuon hintaista herranjestas, mutta liian alhainenkin hinta epäilyttää.

Lopulta päätin luovuttaa oman takin oston kanssa ja keskityin vain puolison lahjaan. Pari päivää ennen aattoa toimin mallinukkena joka luotti osittain intuitioon. Ehkä hänelle ei huppua, itse kyllä tahtoisin. Tämä tuntuu mukavalle vaikka on lyhyenpi. Tämän paketoin.

Jouluaattona ennen joulusaunaa kysyin haluaako hän avata jo paketin. Kuulemma minun tulisi avata myöa omani. Vasta siinä vaiheessa aavistin mitä pehmeässä paketissa voisi olla.

Vahingossa mätsäävä hupullinen kylpytakki. <3

Tänä jouluna tuli aiheelliseksi hankkia puolisolle kylpytakki lahjaksi.

Koti Oma elämä Parisuhde

Lumiterapiaa

Terapia. Siinä sana johon liittyy oletuksien rakentamia mielikuvia. Niissä köllötellään divaanosohvalla puimassa lapsuutta ja ahdistuksia ”kallonkutistajan” istuessa lähettyvillä jalka ristittynä toisen päälle. Hänen silmälasina tahtovat valua.

Harvinaista tosin ettei tuntisi ketään joka on käynyt terapiassa, oikeastaan tuntuu, että on vähän out, sulkeutunut tai jäänyt paitsi jos ei voi käyttää fbook-kuvassaan ”minäkin olen käynyt”.

Tosin itsensä hoitamisessa ei pidäkään olla mitään joka huutaa ”tämä henkilö ei pärjää elämisessä”.

Terapia sanana aiheuttaa vain samaa kaikua kuin sana masennus. Mielikuvat ovat jo valmiina, vaikka masennuksellakin on tasoja ja ulottuvuuksia. Jos joku kertoo olevansa masentunut, se tuntuu liioittelulta ja marttyyrimaiselta. Eihän masentunut sitä itse kerrotaan jälkeenpäin. Tai sitten sen kertoo joku muu. ”Kun silläkin on sitä masennusta.”

Matalamielinen, meilläpäin sanottiin. Melankoliaan taipuvainen, sellaiseen joka hidastaa arjen.

 

Mieli..

..on monimutkaisuuksien summa. Masennus jollakin tasolla kuuluu sen lokeroihin. Samoin terapian tarve. Ne eivät välttämättä ole suoraan toistensa jatkoa.

Masennus ja terapia tuntuvat olevan samaan aikaan niin laajoja termejä, että tarvitsisimme niille lisämääritteitä. Vaikka sekin on mahdotonta. Että tässä on sanasto, valitse mihin näistä kuulut.

Vaikka tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme myös itseämme. Ajatella vaikka terapeuttisuutta. Sitä että jokainen tarvitsee jotakin mikä on terapeuttista, rauhoittavaa, hoitavaa. Jotakin missä mieli samalla lepää  ja toimii aktiivisena. Aika katoaa, muuttuu merkityksettömästi. Lapsena upposin barbieleikkeihin. Miniatyyrisiin kattiloihin, korkokenkiin ja hiusharjoihin. Niin kauaksi aikaa selkä kyyryyn, että ovelle koputeltiin. Kuka katoaa tietokoneeseen, kuka kitaran kieliin. Joku mahjonggiin tai sukkapuikkoihin. Mieli pääsee tilaan jossa vapautuu ”pitää, mitä teen, ahdistaa” -tilasta.

Metsäterapiaa, kirjallisuusterapiaa (tästä kerron toiste enemmän) ja rosenterapiaa. Hoitoa. Väsymys, ärtynys ja ahdistus ovat merkkejä siitä, ettei ole saanut hoivaa.

Kaikkea terapeuttista ei tarvitse luoda tuotteeksi ilman että sen henkilökohtaista toimivuutta voi hyödyntää. Itse ainakin tarvitsen lunta jolla on minuun terapeuttisia vaikutuksia. Valo, kimallus jota ei voi kerätä taskuihin, auttaa keskittymään hetkeen. Lumen ääni on ihana, narskuminen. Kauniit valkokuorrutteiset puut. Pyöreät muodot. Hymyilyttää. Lumienkeliin pysähtyminen ja hiutaleiden äänetön leijaileminen. Että jokin voi liikkua niin hiljaa.

Tuntuu, että heti mieli on kirkkaampi  ja jaksaa taas isompia askelia. Päivätkin alkavat taas ottaa yötä kiinni. Joku sanoikin kerran, että jouluhan on kevään ensimmäinen juhla koska pimein päivä on taittunut jo taakse.

Mikä sinulle on terapeuttista?

Ainekset

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Ajattelin tänään