Jouluelokuvien anatomiaa

Meille tuli niin iso, liian iso, televisio (minun mielestäni) että olin kaksi päivää järkyttynyt siitä, että olisin voinut kävellä laitteen laatikon sisään.

Kuulin perusteluja kuten ”ajattelin kun säkin tykkäät katsoa leffoja..”

Kun olen jotensakin toipunut siitä, että televisio vie puoli seinää, silmä näyttää todellakin tottuvan vaikka ensin tuntui että katseellekin on vaikeaa ottaa haltuun kaikkea mitä ruudussa tapahtuu, olen ainakin tuntikaupalla pitänyt sitä päällä.

Katsellen jouluelokuvia joissa näyttää toistuvan tiettyjä kaavoja.

*Joku perii jonkin paikan mikä on lunastettava paikan päällä ja juuri muutama päivä ennen joulua. Perijätär on aina saamassa ylennyksen joten hänellä on kiire sekä sulhanen odottamassa kaupungissa. Tämä perintö on kuitenkin pikkukylän sydän ja joulun ihmeen ilmentymä joka vetää puoleensa. Vetoavaa on myös komea tyyppi joka ilmestyy tämän tästä ja on nimeltään Tucker.

*Joku on liian kiireinen viettämään joulua, hänellä on lapsuudesta kaapissa valloittava poropaita, mutta tämä vain paiskii töitä aina joulun yli sillävälin kun muu perhe koristelee överiä kuustaan kiharat ojennuksessa. Sitten apuun rientää peraonal shopper, joulukoristelija tai muu viehättävä valkohampainen hymyilijä joka sulattaa miehen ja tämän perheen sydämen viemällä heidät paketoimaan lahjoja orpokodin lapsille.

*Yleensä ollaan menestyviä, markkinointialalla (jotta joku voi sanoa, että he huijaavat ihmisiä työkseen) tai kiinteistöbisneksessä. Isossa kaupungissa ja päädytään ”ei minnekään” eli lumiseen ja idylliseen pikkukaupunkiin jonne lähdetään epäsopivissa vaatteissa kiten liian ohuessa cashmir-huivissa tai korkeissa koroissa monen matkalaukun kera. Lopulta ynmärretään ettwi raha tuo onnea vaan tämä herttainen kylä, sen ihmiset ja kaakao.

*Vaihtoehtoisesti voidaan mennä myös farmille jossa on upeita auringonlaskuja ja tanssiaiset ladossa, kunhan ensin on.kerrytetty konflikteja ja huijauksia, että rakastumisen jälkeen voidaan loukkaantua ja taas sopia.

Ja juuri tämän vuoksi, näiden ennalta-arvattavien käänteiden ja suudelman odotuksen vuoksi, aion jatkaa imelää perinnettä. Jouluelokuviim.lvat tervetulleita uudet juonikuviot, mutta toisinaan sitä haluaa ennakkoon olla varma mitä saa.

Monen muun tavoin perinteinen jouluelokuvani on Holiday ja Love actually, tosin tänä vuonna en ole vieä niitä nähnyt. Ja toki Yksin kotona (myös toinen osa jossa on pululady!) sekä Napapiirin pikajuna. Viime joulun suosikkini oli Klaus jonka katsoin kahteen ootteeseen peräkkäisinä iltoina ja tyrskin yhtä paljon.

Tämän joulun osalta uutuudet alkavat olla koluttu ja siirryin espnjalaiseen kolmiosaiseen Joulun päivät -perhedraamaan. Aivan samoin kuin Jouluradio alkaa Pikkujouluradiolla ja Jazx Jouluradiolla kunnes päivien lähestyessä vakavoituu ja alkaa kaivata Ave Mariaa.

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Joulu on tänäkin vuonna punainen

Verenpunainen.

Kaksi vuotta sitten luulin, että nyt se on sattunut kohdalleni. Muistan lämpöisen onnen mahdollisuuden, onnen oletuksen, kuten eräs kurssikaverini muotoili oman elämänsä alkua. Kuukautiset olivat myöhässä ja otin vain pienen lasillisen punaviiniä jota en juuri juonut. Sain kuulla, että serkkuni odotti toistaan ja kaakelilattian lämmittäessä minäkin ajattelin, että ensi jouluna sitten tämä juhla alkaa palata perheeseemme takaisin.

Joulu on lasten juhla. Aikuistuessa tahtoisi vielä olla siinä samassa tunteessa kiinni, mutta pyhät eivät tunnukaan enää samalta. Joulu muuttuu eri tavalla tärkeäksi. Mutta lasten myötä jokin oman lapsuuden jännityksestä voi palata. Jännitys pukin tulosta, lahjapakettien aukominen, epäily keneltä nämä tulevat ja miksi pitää toimia tietyn kaavan mukaan.

Tein testin joulupäivien jälkeen eikä sen viesti ollut enää lämmin ja odottava. Kuukautiset vain hyppäsivät yhden kuukauden yli ja kiusasivat.

Viime jouluna..

..ajattelin, että ehkä sitten seuraavana. Ehkä tämä joulu vielä ja vaikkapa railakas uusi vuosi ystävien kesken. Olimme syksyllä käyneet ensimmäisissä tutkimuksissa, mutta otimme askeleita hiljalleen. Emmehän me olleet vielä oikeasti yrittäneet kunnolla, mitä se sitten tarkoittikaan. Samaan aikaan uutisia sateli uusista pienistä tulokkaista. Osa ehti saada varhaisen keskenmenon ja raskautua jälleen. Minä vain odottelin yhä ja mietin kuinka se oikein yrittäminen tapahtuu, kun luin uutisia siitä että joku oli pienessä hiprakassa vain päättänyt hankkia lapsen ja naps, se olikin siinä.

Ja nyt on jälleen uusi joulu. Se jota vuosi sitten ajattelin, että ”vielä ehtii täksi jouluksi”. Vielä viikko sitten elin taas pienen lämpöisen huijaushetken. Kuukautiset olivat viikon myöhässä. Tunsin ilon mahdollisuuden. Päässä humisi ja hymyilytti. Mikä joululahja. Saisinpa kantaa tätä salaisuutta.

Onnellinen ja onneton

Uusi koti tuntuu hyvältä, vanhaan ei ole ollut ikävä. Olen noussut hiljaisia portaita yläkertaan ja iloinnut, että minulla on yläkerta. Olet katsonut vihreätä seinää ja ajatellut, että se on juuri oikean värinen. Saanut lampun paikalleen yhteen kohtaan, vielä neljä-viisi kohtaa odottaa vuoroaan. Leiponut ja viritellyt ulkovaloja.

Olen nähnyt Hänet takapihalla tulevaisuudessa tai sängyllämme ja ymmärtänyt seinän takaa tulevaa lasten raivoitkua. Tuntenut onnellisuutta ja tarvetta laittaa asioita heti paikalleen ettei epäjärjestykseen totu. Seurannut amarylliksen hidasta avautumista, katsonut jouluelokuvia ja Virgin Riveriä. Halannut toista monta kertaa ja saanut halauksia takaisin. Jokin meissä on lujittunut. Vaikka toistaiseksikin jatkamme kaksin.

Olen laittanut viestiä kesken päivän, että meillä on kiva koti, täällä on hyvä ja onnellinen olla. Olemme nauraneet ja pöljyilleet yhdessä. Meidän väliin olisi onnellista ja turvallista tulla. Mutta miksei hän sitten tule? Ja toivo se vain jaksaa muistutella, että ehkä ensi jouluna sitten.

Tai ehkä ei ikinä. Kummallista olla onnellinen ja onneton samaan aikaan.

Perhe Oma elämä Ajattelin tänään