Tuntuu mukavalta poiketa pitkästä aikaa keskustaan. Forumin kylkeen on auennut joulukauppa, mutta en löydä sieltä ainakaam täydellistä paketointipaperia. Kädet ovat hileessä koristeisen tutkimisesta ja tuoksuvat jollekin kaipan käsirasvoista.

Rautatieasemalla on juliste tohtori Jekyllistä ja herra Hydesta. Balettia. En ole koskaan käynyt baletissa, mutta tahtoisin kovasti. En tunne myöskään aluperäistä tarinaa, kauhu- ja rikoskertomusta josta on tehty lukemattomia varsioita.

Jokun kuvassa viehättää. Kaksi tasapainoisen voimakasta tanssijaa toisiaam vasten. Peilikuvat. Jokaisen sisäimen taistelua. Ulkoinen käytös ja sisäinen halua. Olkapäiden hyvä ja paha. Swingin paritansseissakin vastavoima muuttaa, viestii ja kommunikoi.

Kuinka tylsän tasaista olisi elämä ilman sisäistä mr. Hydea. Kuinka raskasta ilman tohtori Jekyllia.

Patalakki, kalotti. Patamaknenineninen, lieritön päähine. Lähestulkoon pipomainen, mutta koristeellisempi ja joustamattomampi. Luulen ja äättelen nähtyäni karjalaispuodin kauppavalikoiman ja kaiveltuani muistoja kuinka ortodoksipappi siunasi pääsiäisvitsamme. (Silkkipaperiin ripsahteli pyhää vettä ja levisi musteläiskän tavoin ruusukkeisiin.)

Yritin kirjoittaa tätä postausta ehkä kuusi kertaa. Mutta paino pään päällä levittyy kuin kalotti. Patalakki joka elinvoimaa soimaa.

Olen aivan jumissa, lähes yhtä jumissa kuin pohkeet eilisestä joogasta. Yritän kiertää, taivuttaa ylöspäin, punnertaa ja keskittyä tasapainoasentoon. Hengityskapasiteetti ei riitä, päätä vain s-ä-r-k-e-e.

Onko minun myönnettävä, että tämä pimeys vaikuttaa minuunkin. Onko tämä niitä ikäjuttuja? Vai onko liikaa rästiasioita. Sinnittelen kunnes maltan unille.

Toivon, että joku on riisunut lakin aamuun mennessä.