”Löylyn luonti”. Niillä sanoilla saunan vastaanoton kaveri ohjeisti lisäämään kiukaalle vettä. Rauhallisesti kaataen. Sitten hän ojentaa meille pärekopan jossa oli kaksi laudeliinaa ja emalimukit. Ostan inkivääriolutta vaikka se kertyykin hampaisiin imeläksi kerrokseksi.

Sauna on Lonnan saaressa jolle pääsee Kauppatorilta. Pienessä saaressa Suomenlinnan vieressä on vohvelibaari, ravintola ja tilat joissa olisi ihana järjestää vaikka häät. Vuosi sitten juhannuksena lavalla lauloi ihastuttava Yona ja tallissa Maustetytöt. Mahduimme juuri ja juuri sisään, minulla oli kukkaseppele.

Saunaan avautuu liukuva ovi. Pukutila on kirkkaalla lampulla varustettu, siinä on hyvä laittautua saunan jälkeen jos on tarve, mutta kuitenkin lämpöisen tuntuinen. Vessoissa muistutetaan, että saari on vapaa syrjimisestä ja jokaisella on oikeus tulla sinne omana itsenään. Kädet saa pestä ruusun-, hunajan tai raparperintuoksuisella käsisaippualla.

Saunan puolelle avautuvasta ovesta astuu suoraan peseytymistilaan. Puisissa vasuissa suoraan hanojen alla on jokaisessa oma kauha, vieressä koivuntuoksuisia shampoita, hoitoainetta ja pesunestettä. Sauna ja koivu. Kuinka tänä kesänä olenkaan ihastellut koivujen runkoja vieri vieressä, niin että valo tulee niiden välistä ja maasta nousee maitohorsmaa valkoista vasten.

Saunaan noustaan portaat joiden keskivaiheilla on kiuas ja jossa löylyn luominen tapahtuu. Kahdella rauhallisella kaatamisella saa hyvät löylyt, mutta happea riittää. Tunnetta on hankala täysin sanoittaa, se miltä tuntuu nousta portaita kuin parvelle saunomaan. Tilaa on sopivasti mitoitettu saunojamäärää huomioiden. Ja jos pääsee keskelle istumaan, kattoikkunasta näkyy meri.

Vesi on järkyttävän kylmää. Jos erehtyy seisomaan liian kauan, alkaa epäillä nilkkojen ja pohkeiden halvaantumista niille sijoilleen. Toisella kerralla meitä ennen menneet ovat jääneet seisomaan polvenkorkuiseen veteen ja tekevät pulahduksen koko ajan vaikeammaksi itselleen. Minun on aina ollut hankalaa olla viimeinen, vaikka olen joutunut sitä opettelemaan aika paljon. Siksi kylmää hytisevät arkailijat saavat minut näyttämään kuinka rohkeasti pulahdan aaltoihin. Kumitossut olisivat hyvät, sillä pohja on kivikkoista, jopa terävää. Paljailla jaloilla voi tosin tunnustella helpommin jalansijaa kuin varvassandaaleilla joista täytyy pitää varpaiden puristusotteella kiinni astellessaan. Tulee mieleen mitä enoni oli sanonut ollessaan metsällä. Ettei hän katso jalkoihinsa vaan antaa niiden itse tunnustella tien. Aivan kuten metsän eläimet, hirvet.

Meren puolella on ihana istahtaa nauttimassa juomia. Koko saari on anniskelualuetta ja epäilen, että joku aina pikkuisen kiertää sääntöä ja nauttii piilossa kassissa lämmenneitä tölkkejään. Kylmää virvoketta saa ostettua ennen ja saunan aikana. Aurinko laskeutuu vähitellen luomaan siltaa saarelta vastarannalle.

Sitten tapahtuu jotakin ihmeellistä. Joutsen lipuu ohi, siivet koholla kuin soittorasiassa. En ole koskaan nähnyt joutsenta elävänä samassa asennossa kuin kakunkoristeissa. Valo kuultaa hieman sulkien läpi ja se vain tyynesti kulkeutuu vastavirtaan. Siinä on jotakin hypnoottista. Kun se on päässyt näköetäisyytemme laitaan, se palaa takaisin lentäen. Hetki on ohi. Onneksi en rynnännyt etsimään kameraa sillä hetkellä, olisin jäänyt paitsi.

Vielä kerran löylyihin. Vaikka pidän saunomisesta, en ole ylälauteilija tai ennätysistuja. Mutta nyt ei tee mieli lähteä. Ihailen naisten tatuointeja, niitä on todella monella. Mustetäytekyniä jalkapöydällä, perhosia lapaluilla ja espanjalaisia kalloja pohkeissa. Reisissä, käsivarsissa ja kyljissä kukkia, koukeroita, voimalauseita ja kuvia joista en saa selvää. Joko täytyy lähteä, joko kaksituntinen saunavuoro loppui? Pukuhuoneessa viereisest naiset kiskovat päivällä ostetuista mekoistaan hintalappuja irti ja joku etsii kadonneita alushousujaan. Olo on rento ja kelluva.

Helsingissä on monia upeita saunakohteita kuten kesäisin Lonnan saari. Saunomisen yhteyteen voi varata pöydän ravintolasta tai päivänsä voi päättää löylyttelyyn saarihyppelyn merkeissä. Suomenlinna itsessään, joka kuuluu yhteen kolmesta saarihyppelyn saarista, on jo tietysti upea. Se sisältää useita museoita, ravintoloita, uimarantaa ja historiaa. Kolmas saari on jokunen vuosi sitten avattu Vallisaari johon olen ihastunut ja haaveilen, että tulen sinne päiväksi kallioille paistattelemaan eväiden kanssa.