Gramma puolelle tai toiselle ei juuri tunnu. Jos kauppakassit ovat molemmilla olilla suurinpiirtein saman painoiset, ei yksi sitruuna, tillipuntti tai fusillipussi vieritä ojaan. Koko ajan täytyy tehdä pientä korjausliikettä, sillä autoillessakin tietää että rattia on mahdoton pitää kivettynä paikallaan. Pieni jatkuva korjausliikkeen tarve on helpompi hallita kuin pitkällä ajalla väärälleen mennyt kurssi.

Mutta jos joku koko kotimatkan kauppareissulta palatessa nostelisi toiselle puolelle pieniä kiviä mukaan. Ihan vain niitä jotka rahisevat helposti ohutpohjaisten kenkien alla ja vähitellen kiuaskivien kokoisia.

Kun ajatusmylly normaaliuden, tavallisuuden ja somen tuoman vaikutuksen myötä käynnistyivät, mietin mitä itse olen huomannut tasapainon ylläpitämiseksi. Mikä auttaa korjaamaan kurssia koko ajan ja nauttimaan matkasta. Kuinka pidän oman kirjagram -tilini omannäköisenä ja mukavana päivittää. Kuinka heittäydyn etsimään Pinterestistä vaikkapa vihreän eri sävyjä tai inspiroidun jonkun vaatetyylistä, löydän uutta ajateltavaa ja saman henkisiä ajattelijoita, mutta huomaan milloin somen houkuttelevuus ja inspiraatio tuntuukin painona. Kallistaa siihen etten osaa, etten saa aikaan tai etten pysty keskittymään mihinkään.

<3 Olen lakannut seuraamasta tilejä, blogeja tai somevaikuttajia, jotka aiheuttavat minussa huonommuuden tunnetta, etten riitä tai ettei omilla ajatuksillani ole arvoa julkituotuna. Se ei tarkoita, etteikö niiden takana olisi varmasti upeita, taitavia tyyppejä. Etteivätkö kuvavirrat olisi harmonisen yhtenäistä tai etteivätkö nämä sisältäisi hyvin kirjoitettuja julkaisuja. On vain huomattava mitä itse saa, millä tavalla ihastelu ilmenee.

<3 Toinen asia mitä muistuttelen tarpeen tullen itselleni on, että onnellisten asioiden jakaminen on luonnollista sosiaalisessa mediassa. Kenelle tulee mieleen huonona päivänä tehdä asiasta postaus? Vaikka ehkä välillä tekisikin hyvää, mutta kenelle oikeasti tulee mieleen, kun on huono tukkapäivä, ärsyttää joku ihmissuhde ja unohtaa pankkikortin tunnusluvun uuvuttavan kauppareissun päätteeksi, että julkaisenpa tästä ihan postauksen vaikka kuvatekstistä ei tule mitään eikä kestä kaksoisleukaansa. Kyllähän maailmassa pitää olla myös paikkoja joissa saa olla onnellinen, iloinen ja ansioitunut. Mutta mitä tekee tämä ihminen muut vuorokauden tunnit tai päivät? Joku upea hetki on ehkä kaksi, viisi tai kahdeksankymmentä minuuttia tuon toisen päivästä. Mitä tapahtuu vuorokauden, viikon tai vuoden muina tunteina? Tuskinpa syö kakkua ja paistattelee auringossa vaan laittaa pyykkiä ja pähkäilee vakuutuksien kilpailutusten kanssa, riidellään tai tuskaillaan tuleeko varastoa koskaan siivotuksi.

<3 Kolmanneksi, someihmiset yhdistyvät yhdeksi. Kaikki vastaan minä. Tuntuu, että kaikki ovat reissussa, kaikki menevät naimisiin ja kaikki ovat olleet jossakin konsertissa, messuilla, taidemyyjäisissä tai veneilemässä. Paitsi minä joka olen nukkunut niin pitkään, että päätä kiristää, en jaksaisi siivota ja tilaan vain rasvaisia kaloreita pitsan muodossa. Somessa tutut, ystävät, kaverit ja seurattavat muuttuvat yhdeksi. Jos kaksi kaveria kilistää asuntokaupoille, muutama nauttii livekeikoista ja joku grillaa perheen kesken, päivitykset saattavat tulvita virtaan pidemmältäkin aikaväliltä kuin juuri siltä hetkeltä, kun puhelimen otat käteen. Ja mitä tekevät noin 98% muista? Ehkä hekin kilistelevät, vaeltavat upeisiin paikkoihin ja näyttävät hyvältä uudessa mekossaan. Tai ehkä katsovat jälleen kerran sarjamaratoonina Outlanderia ja miettivät, että huomenna uusin passini.

Ei, en todallakaan muista tätä joka päivä. Ehkä huomenna unohdan jo kaikki hyvät neuvoni ja vähättelen sitä, että naapurustossani kulkee lenkkipolkuja mehevään metsään, pääsen pyörällä Fazerilaan hakemaan kakkua ja olen nukkunut liian pitkään tuhlaten viimeisen lomaviikon kallisarvoisia minuuttejani uniin joita en muista. Mutta pientä kurssinkorjausta taas niin horisontti siintää edessä.

Tällä hetkellä omannäköisiä juttuja ja inspiraation lähteitä somessa ovat:

• Kun lempibloggaajani ikinä eli Nelliina julkaisee tilillään yhdenkin uuden kuvan (blogin pitäjä jäi ainakin toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi pois päivitysrumbasta, kun alkoi tuntea että kaikki aktiviteetti pitää valita sen mukaan, että siitä saa sisältöä. Eli oman elämän sisältö ehdollistuu sille, että pitää saada sisältöä seuraajille. Hyvä päätös vaikka odotan kuulevani Niinasta vielä jokku päivä.) @nelliinan
• Rentun ruusujen eli horsmien poimiminen ja muuttaminen mehuksi tai kukkasiirapiksi Vegesato! -kirjan kirjoittaja Sannan keittiössä. @sautere
• Kun joku kirjasomessa onkin eri mieltä jostakin ylistetystä kirjasta. Vaikka itse pitäisikin kyseisestä teoksesta tai aikoisia lukea sen, on silti viihdyttävää kun joku rauhallisesti ja selkeästi omassa lukunurkassaan muodostaen henkilökohtaisia, toisia lynkkaamattomia kommentteja, ei pidä jostakin. Se itseasiassa vain lisää kiinnostusta. Pelkkä ylistys voi jopa latistaa.
• Pienten suomalaisten brändien yksityisiltä ja samaan aikaan universaalilta tuntuvat päivitykset. Kuten @designbykieto ja @uhanadesign.
• Äitejä tyyliromahduksen partaalla -Fbook ryhmän (edellisenkin postauksen peräänkuulutettuja tavallisten) naisten asukuvia, mielipiteiden kysymistä ja pohdiskeluja luen mielelläni. Mikä laukku on kestänyt ikuisuuksia, miten jokin vähän arvokkaampi mekko on sietänyt pyykkämistä tai mistä löytää ihanimmat makrameekorvakorut.
• Pinterestiin on salaperäisesti kertynyt viimeaikoina kuvia omaan sisustusinspiraatioon liittyen vaaleita lipastoja (mitä ihmettä?) ja noitamaisia juttuja. Jännittävää.
• Instagramin filtterit joiden läpi on ihanaa katsella ympäröivää maailmaa, kuin pääsisi vanhaan postikorttiin tai hilepalloon sisälle. Viihdyn varmasti enemmän niissä kuin mitä ne antavat seuraajilleni. Joka saakin miettimään, eikö omien sometilien pidäkin olla enemmänkin kollaaseja ja valokuva-albumeita sekä unelmakarttoja?