Kesäloman listoja, olkihattu ja eräs kuuluisa venäläisnainen
Rakastan listojen tekoa, toisinaan tuntuukin että itse toteutus ontuu.
On matkahaavelistoja, vaatekaapin täydennyslistoja, pakkauslistoja, kauppalistoja, ”pakko nähdä” -elokuvalistoja, kirjalistoja ja toisinaan päivän ”to do” -listoja. Taidan enemmän pitää listojen laatimisesta kuin niiden tavoitteellisesta toteutuksesta.
Viime kesänä loman alussa oli parvekkeelle saatu juuri suojat. Kuvittelin istuvani bambumajassa ja nautin yhdestä loman huippukohdista. Kun se kaikki on vielä edessä. Tein listaa mitä voisi tehdä ja julkaisin sen instagrampostauksena johon tallentui myös harvinaisen hyvä hiuspäivä.
Viime kesän lomalistaan kuului Breakin Bad -putki (check!), Turun reissu ystävän kanssa (check!), Tykkimäki kummitytön kanssa (todellakin check, onneksi on huimapää tuo lapsi, muuten alkaisin todellakin aristella korkeisiin laitteisiin menoa joka tuntuu vähän vieraalta), kirppispäivä mummon ja Barbie -näyttely serkun kanssa (check, check!).
Kukkaseppeleen tekoa piti harjoitella, yhden väkersin elokuisista heinistä ja kanervista. Ajattelin myös lukevani jonkin klassikkon kuten Tuulen viemää tai Anna Kareninan, pääsin muutamia sivuja jälkimmäistä kunnes kesä loppui. Oulun reissu jäi vain harkinta-asteelle ja ruokapöydän kansilevyn hionta ja maalaus unohtui jossain välissä täysin.
Epäonnistua voi siis kesälomallaankin. Epäonnistua voi lähes missä vain jos sille linjalle lähtee. Ei ole tavatonta miettiä, että ”onhan niitä suunnitelmia, mutta se ja se jäi toteuttamatta”. Tai ”sitäkään suunnitelmaa ei ole koskaan toteutettu vaikka niin on ollut puhetta”. Niin jäi kesäloman listaan ruksittamattomia kohtia.
Yksi kohta oli ”kesälomahatun löytäminen”. Sellainen olkihattu kelpaisi jonka tunnelmassa olisi hieman Tapio Rautavaaran Isoisän olkihattua. Ainakin sitä hattukaupan sinisilmäistä myyjätärtä. Löysin hatun tänä kesänä. Koluttuani nettikauppoja, testattuani aina ohimennen erimallisia kauppareissuilla, hattu odotti ainokaisena eräässä pop up -liikkeessä josta muut matkaseuralaiset ostivat hulmuavan vilpoisia pellava-asuja.
Anna Kareninaa aloin lukemaan tänä kesänä uudelleen yhteisluvun merkeissä (instagramissa on kokonainen kirjayhteisö bookstagram/kirjagram) ja olen päässyt jo huimasti pidemmälle kuin viime kesänä. Kannalukijat tsemppaavat pitkien kuvauksien yli ja innostavat keskustelemaan. Alan jo miettiä että josko Tuulen viemää ensi kesänä sitten..
Kesäloman lista saa olla elävä lista. Jotkut pysyvät paikallaan vuodesta toiseen (kummilasten tapaaminen ja ajanviettäminen), toiset käväisevät yhden kauden ja kolmannet odottavat sitkeästi vuoroaan josko tänä kesänä. Nyt pääsin Ouluun asti jo kahden ja puolen tunnin matkan päähän. Lista etenee, sillä jotakin nautinnollista listojen ruksimisessa on. Ei sitä voi kieltää. Kun saa pyyhittyä jonkun tehtävän tehdyksi.
Nytkin alan jo miettiä mitä ensi kesän listaa varten täytyy miettiä..