Kesälomani on ikään kuin alkanut. Virallisesti viikon päästä.

Ystäväni mielestä minulla on paljon lomaa viikkojen määrää kohden. Olen huomaavinani ajatuksen, että on turhaa saada noin paljon vapaata jos ei käytä sitä tehokkaasti.

Olen aiemminkin saanut äkkilähtövinkkejä kun olen kertonut, ettei lomalle ole suurempia suunnitelmia. Viikkotolkulla olemista?

Arkena menen niin paljon, että lomalla vaivun ensimmäisen viikon ensin peiton ja tyynyn kanssa tuntikausiksi unen joukkoon ja vasta asettaudun lomatunnelmaan. Haaveilen arkisen kuuloisista asioista lomalla. Käyn siinä ihanassa kahvilassa jossa on merivaahdon vihreää smoothieta ja vegebowleja lounaalla. Käyn ylipäätänsä lounaalla jossakin keskellä päivää! Käyn jonkun Helsinki kohteen, pyöräilen Haltialaan, nysvään päivän kirjainstagrami -tilini parissa. Luen. Leivon.

Nautin myös ajatuksesta, että menen pariksi viikoksi kotiseudulleni jossa olen hetken ilman aikataulua, vaikkakin jokin aikatauälu on tulee olemaan. Pesen mattoja, näen serkkuja. Näen enoja. Näen kaikista läheisimpiäni. Näen kummilapsia. Käyn kävelyllä vanhoilla kotikulmillamme joissa juhannusruusut eivät enää kasva. Syön jäätelöä ja pitsaa katsoessani isin kanssa elokuvaa, sillä sitä kieltä osaamme parhaiten. Juon iltapäiväkahvit mummon kanssa, käyn saunassa ja juon iltakahvit. Ja voi tehdä sen saman toisen kerran.

Maaseudulla aika hidastuu. Muutenkin läheistensä kanssa oleminen vaatii aikaa eikä tikittävää kelloa. Ei tarvitse pyytää sitä ja tuota mukaan, että ehtii nähdä kaikkia kerralla vaan voi pilkkoa tapaamisia ja kohtaamisia. Ja niinkuin useimmille meille käy, palautuminen ja oma aika korostuu. Huomaan omaavani yhä vahvempia piirteitä sen suhteen, että tarvitse vapaita iltoja. Kesäloma ilman aikatauluja kuulostaa siksi hyvältä. Ja tiedän kokemuksesta, etten ole vielä kertaakaan aiemmin ehtinyt kyllästyä.

Viime kesänä suunnittelin ostavani kesähatun ja lukevani jonkun klassikon. Siirrän nuo ajatukset tälle kesälle. Samoin sen, että kävisin vierailulla Oulussa tapaamassa toripolliisia. Aloitin Anna Kareninan lukemisen virtuaalisessa lukupiirissä. Menen Heurekaan ja kokeilen leipoa kukkafoccacciaa. Kirjoitan joka päivä vähän ja ihmettelen luonnon kohisevaa kasvua lenkkipolulla.

Kesälomalla on hyvä olla.