Juhannus.

Vielä niin täynnä onnellista lämpöä ja suomalaisuuden ainutlaatuisia puolia että tätä täytyy vielä hieman vaalia ja ajatuksia koota.

Juhannussauna

Juhannussauna

Ensimmäisinä ajatuksina ovat suuret ikkunat jokaisen suuntaan. En voi olla mitenkään päin niin, että liiterin taakse huussiin kulkeva näkisi vain parhaan puoleni jos sattuisi katsomaan. Ikkunat ovat niin suuret, ettei piiloon jäävää nurkkaa ole pukutilassa, eikä löylyn puolella. Ulko-ovi ei pysy kiinni kuin hakasella ja sen sulkeminen tuntuisi väärältä, eikä päästäisi muita sisään.

Löylyt ovat hyvät. Ihanat, pehmeät, kovat ja hapekkaat. Koko mökkipaikka on täynnä ihastuttavia mökille kuuluvia ratkaisuja pitkistä löylykauhan varsista lähtien. Tavaraa on kertynyt vuosien varrella ja ne kuuluvat tunnelmaan.

Muita tulee ja lähtee. Jään yksin saunaan eikä ole kiire.

Suurten ikkunoiden tarkoitus valkenee minulle.

Niiden ei ole tarkoitus pitää minua näyteikkunassa vaan näyttää ulkopuoli sisälle. Valo, järvimaisema ja luonto. Tunnen oloni itsekkääksi, aivan kuin kaikki kääntyisi aina itseäni kohti. Joinakin hetkinä tuntuu helpottavalta muistaa kuinka mitätön koko maailmalle itse on.

Kun kesäyönä huomaa kuinka paljon kello on.

Ja kun muistaa ettei sillä oikeastaan väliä. Sillä syreeni tuoksuu niin lauan kuin huvittaa. Voin nukkua kielojen ja alppiruusujen ohi, mutta se on valinta.

Kun on löytänyt toisen kesäyön vaeltajan joka kaipaa niin paljon festareita, että pystyttää stageja niin Pikkukosken uimarannalle kuin Savelan Nuorisopuistoon. Tunkee kanssasi kukkia kenkiin ja puhuu kirjoista, J. K. Rowlingin tviiteistä, polttareiden perinteisestä sukupuolijakaumasta, puolisoiden intohimoisesta innostumisentaidosta ja juo ruusulimonadia. Näkee samalla tavoin ympäristön ihmeellisenä.

Jalkoja jomottaa.

Ne sanovat;

juuri näin kesäöitä pitää elää.