..kirjoittaminen vaikuttaa muistiin – toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää.”

-Maggie Nelson, Sinelmiä

Ehkä näin. Kenties. Jotkut asiat ovat liian tärkeitä pyyhittäväksi muistista paperille.

Mutta sitten on se valtava krääsän määrä jolla on tavalla tai toisella merkitystä. Lahjaksi saatu vanupuikkopurnukka jossa on päivänkakkaroita ja joka on kamalan ruma. Mutta sen antoi lahjaksi joku jonka hyllyssä olivat aina puhtaaksi tomutettu lasinen mäyräkoiraperhe. Niin pieniä olentoja, että pieni oli pikkurillinpään kokoinen.

Tai mekko joka ei mahdu päälle, ei enää oikein tunnukaan aikuisen ihmisen vaatteelta, mutta johon liittyy jäätelöepisodi ja harvinaisen helteinen kesäkuu.

Niin ja sitten valkoiset aaltoilevat Villeroy Bochin Wave mukit lautasineen jotka niin kovasti tahtoi vaikka ne ovatkin epäkäytännölliset. Mutta kun ne sai omaan ensimmäiseen kotiin jonne ne eivät millään koskaan istuneet. Kellertävä seinä, Road 66 -peltikyltit ja aaltoilevat taideteosmaiset kahvikupit jotka kerrankin laittoi vieraille esille ja heti yksi kahvinjuoja sanoi, että ota vain tämä lautanen pois ettei turhaan tätä likaa.

Mutta jos kaiken kirjoittaa muistiin ja vaikka tallettaa jonnekin tietokoneen perimmäiseen sähköiseen nurkkaan, ne ovat silti olemassa yhtä paljon ja yhtä tärkeinä kuin kaapissa. Vievät vain vähemmän tilaa.

Mutta Nelson puhuikin niistä asioista jotka ovat intohimoisen tärkeitä.