Puolisolle

Kun olet jo nukahtanut, luullen että luen vielä, olenkin jäänyt tuijottamaan haikaranpuremaasi. Punaista länttiä, syntymämerkin kaltaista aluetta hiusrajassa niskassa. Niska on yksi kauneimmista kohdista ihmisessä.

Niskan voi murtaa helposti. Niska voi olla eroottinen. Niska voi kutsua tai paljastaa jännittymisen. Niskasta kissaemot kantavat pentujaan. Haikaranpurema, merkki joka ei kutise, ei tunnu sormen alla. Miltähän pureman alla näyttää, ihon sisällä. Kuinka solut muodostuvat, mikä aiheuttaa poikkeavan värin.

Olen sinulle kiitollinen. Yhtälailla kuin lapsiarki, myös lapseton arki, koettelee parisuhdetta. On tuntoja joita ei voi toisen puolesta ymmärtää, on tuntoja joista kuvittelee ettei toinen ymmäreä. On ajatuksia joissa kieriskelee itsekkäästi omien, ajatuksia joista ei ole jaettavaksi. On syylllisyyttä itseään kohtaan.

Mutta sinun kanssasi on olo, että me riitämme myös kaksin. Tai on muita keinoja. Jos rakkautta on enemmän kuin osaamme sitä käyttää, ehkä jaamme sitä toisin. Sana onnellisuus on noussut mieleeni toistuvasti. Kummallista, että voi olla samaan aikaan onnellinen toisesta asiasta ja onneton toisesta.

Ja kiitos siitä, että sanot ”kaikki järjestyy”, kun pyydän. Muuten et täytä ilmaa lupauksilla joista et voi olla varma. Mutta tämän asian kerrot sillä äänellä josta ei kuulu pyyntöön vastaaminen vaan usko.

Kukahan keksi, että haikaroilla on jotain tekemistä lasten kanssa.