Radioaktiivinen banaani

Kaivelin vanhoja tekstejä ja löysin puoli sivua banaaneja. Banaanit, lapsille ja nirsoimmillekin (paitsi ks. alla..) sopiva maku. Niin neutraali että saako sen narusta jotain asiaakin?

Eskarilaisena valmistin äidille lahjaksi banaanikorvakorut. Vuosia myöhemmin tajusin, että ne olivat melko karu näky ja ymmärsin että aikuisen pikkutuhman mielen vuoksi ne sopivat ennemminkin polttareille kuin hellemekon kaveriksi.

Minulla on yhä jossakin kukallisen reseptivihkon välissä lehdestä irtileikattu kuva Chiquita -naisesta. Haaveilin ruotsinlipun värisestä sambakarnevaalivibaisesta röyhelömekosta ja harmittelin penkkareiden jälkeen, etten ollut pukeutunut häneksi. Silloinen tuleva poikaystäväni oli vielä samaisissa polttareissa pukeutunut banaaniasuun. Mikä match se oli ollut.

Eräs nyt jo entinen työkaverini ei pitänyt banaaneista joka oli mielestäni kummallista. Kuka ei pitänyt banaaneista! Paitsi niistä rihmoista jotka ovat yhä vähän ällöttäviä. Mikä siitä tekeekin ällöttävän, että kiinni ollessaan ne ovat okei, mutta retkottaessaan puolivapaana. Hyrh. Aikoinaan irc-galleriassa oli ryhmäkin nimeltä ”Miksi banaaneissa on naruja?”

Niin se työkaveri. Hän valitteli nälkäänsä ja tarjosin banaania. Tuota voimisteluaikojen tuttua välipalaa. Eihän kukaan koskaan ollut edes allerginen banaanille! Hän huudahti niin spontaanisti sydämen pohjastaan ”HYI”, että muistan hetkeksi jopa loukkaantuneeni. Niin aito reaktio se oli, että tuntui kuin hän olisi moittinut minua moisesta ehdotuksesta.

En ollut muistanut sitä faktaa, että banaani on radioaktiivinen. ”Rakenteeltaan epävakaa atomiydin hajoaa ilman ulkoista vaikutusta.” Joskus minustakin tuntuu, että olen radioaktiivinen. Kuulostaa minulta teini-ikäisenä, kun kaikki, varsinkin omat ajatukset, pystyivät hajottamaan sisusta.

Miksihän banaani on lasten makuun? Miksi banaani hajoaa kolmeen osaan jos siihen työntää sormen tai kielen. Kun ajattelen keltaisia asioita, mikseivät banaanit tule koskaan mieleeni? Meillä ei ehdi koskaan banaanit tummua leipää tai kahvikakkua varten, koska joku syö ne. Banaanit banaanina tai smoothiena. Itseasiassa, varhaisin muistoni banaaninsyöjääni liittyy banaaneihin ja poikamaiseen olemukseen. Silloin en vielä tullut ajatelleeksi, että jaamme samaa terttua.

Kevään kunniaksi puin päälleni vihdoin alennusmyynnistä bongaamani kreisibanaanihameen. Se on vaalean liila ja siinä on keltaisia, violetteja ja sinisiä banaaneja. Ja sitruunoita! Päätin että se on täydellinen vappuhame. Väriä kuin serpentiinissä ja sitruunoita simaa varten.

Yksi juttu vielä. Tämä lausahdun tulee entiseltä kämppikseltäni ja on yksi kaikkien aikojen suosikkini.

Se on semmosta että on toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella.