Reikiä
Pohdiskelen reikiä, vaikka niitä liiallisesti visualisoidessa tuleekin kylmiä väreitä. Reikäkammo on kuulemma ihan oikea termi heille jotka kokevat äärimmäistä kuvotusta nähdessään onteloisia kuvia mehiläiskennoista tai huokoisia taulusieniä. Trypofobiaa. Sen uskotaan liittyvän selviytymisvaistoon jonka syynä eivät oikeastaan ole reikärykelmät vaan alitajunta yhdistää ne vaarallisiin asioihin.
Reiät ovat jo yksittäin usein epämieluisia, koska ensimmäisenä tulee mieleen säröt ja virheet. Reikä voi olla väärässä paikassa, kuten seinässä jossa ei juuri sillä kohdalla ole taulua. Varsinkin jos reiän on tehnyt joku aiempi asukas. Ikään kuin tilaan josta tekee kotia, olisi jäänyt kurkisteluaukko. (Reiän koolla tuntuu tirkistelyn perversiivisyyteen verrattuna olevan merkitystä.) Tai jos reiän on paljastanut joku joka vei teoksensa ovesta ulos ja jätti aukon seinän lisäksi sydämen paikalle.
Vaikka reiättömyys edustaa eheyttä ja virheettömyyttä, reikään osuminen puolestaan on täydellisyyden tavoittelua. Kuinka paljon kertoikaan se kun rakastumisen huminoissa ei antanut vaivata, kun poikaystäväkokelas puhui golfista tavalla joka sai minut ajattelemaan ettei mikään laji missä pitää saada pallo johonkin tähdättyä, välineellä tai ilman, saa minua tavoitehakuiseksi.
Reikä ei myöskään ole mieluinen katossa tai kumisaappaassa, varsinkin kun sataa. Ei liioin lattiassa jos sattuu polkaisemaan pehmeäksi mennyttä kohtaa joka on enää antanut illuusion ehjästä ja katoaa alta hetkessä. Uusissa sukkahousuissa reikä ärsyttää koska voi lähes nähdä kuinka silmänpaosta humpsahtelee tasaisesti työllä ansaitsemia euroja. Keskelle paitaa, vatsan kohdalle ilmaantunut reikä ihmetyttää. Kyllä sen kainalossa, hinansuussa ja niskalapun kohdalla ymmärtää, mutta miksi mahassa? (Voi, kymmenen vuotta sitten alennusmyynnistä ostettu jättisuuri t-paita alkaa osoittaa reikääntymisen merkkejä.)
Reiät ovat myös kuitenkin käteviä. Niistä kulkee musiikkia, ilmaa ja Liisoja jotka eivät jaksa olla tavallisen tylsässä maailmassa. Niistä kulkee avaruusaluksia tai pujotetaan jalkoja. Ajatella nyt housut, joissa ei olisi kolmea reikää. Hame ilman kahta aukkoa on pussi. Ja pussi ilman sen ainoaa tarpeellista reikää ei ole pussi vaan..niin mikä?
Reiät ovat myös nautinnollisia. Kuutamolla elokuvassa tämä muotoillaan jotenkin, että ”ihminen on onnellisimmillaan, kun jotakin työnnetään sisään tai ulos hänen rei’istään.” Kamalasti muotoiltu, mutta tottahan se on. Kyllä siinä on jotakin nautinnollista päästyään vessaan jos pidätteli liian pitkään. Ei malttanut käydä ennen lähtöä tai viivytteli peiton alla vapaa-aamuna. Syöminen, kakun tai kiinalaisen ruuan lappaminen sisään, niin nautinnollista sekä elämän jatkumisen, että nautinnon. Ja nautinto nimenomaan kulkee reikien kautta.
Rei’illä on tehty bisneksiä. Mietin harva se päivä kuinka älykäs oli se joka keksi iskeä reiän kansioiden selustaan, että ne olisi sormen avulla helpompi napata hyllystä muiden kansioiden lomasta. Ja rei’ittäjä, jos se ääni on nautinnollista (jäin nyt tuohon nautintoon kiinni, ihan luonnollista). Saa nähdä kuinka kauan rei’itinkauppa käy, koska/vaikka digiaika, green office jne.. Ja sitten crockskengät! Perheyritys joka keksi noiden hassunnäköisten hittikenkien rei’istä bisneksen ja kehitti kaikenlaisia kivoja muovinappuloita joita naksutella koristeeksi vaaleanpunaisiin, sinisiin, vihreisiin ja keltaisiin trendikenkiin.
Reikä henkitorvessa Jennifer Lopezin tähdittämässä elokuvassa Anaconda pelasti hengen. Reikä sarvikuononmuotoisen laitteen sisällä pelasti Ace Venturan hengen kun hän oli jäädä jumiin ja paistua hengiltä. Reikä maailmojen välillä koukutti minut Stranger Things sarjassa ja jätti aukon (haha) jälkeensä enkä meinannut päästä takaisin normaaliin elämään vaan paikkasin tuota tyhjyyttä lukuisilla Youtube -videoilla (kuten Eleven saves everybodys ass 6 minutes straight tai Mike & Eleven 4eva) sekä tilaamalla t-paidan jossa on jouluvaloja.
Hassua sinänsä. Jouluvalopaita viestittää käskyn ”RUN” eli samaa kuin reikäkammoiselle reikärykelmät. Pakeneminen on kammoisen ihmisen ajatus. Kuitenkin reikä aikaikkunassa, maailmojen välissä, aidassa tai muistissa voikin olla reitti, polku seikkailuun. Näkemiseen toiselta puolelta.
Ps. Googlettelin ja löysin Netflixistä Beyond Stranger Things -ekstramateriaalijakson. Juuri kun olin vieroittunut.
Kuvat: Pixabay.