Runo vapauden äänestä
Kerään petivaatteita. Olisipa pakkanen.
Valkoisella lakanalla on mustia kuminauhan pirstaleita.
Poninhäntä takaraivolta on laukannut yöllä vapaaksi.
Ajattelen sitä hetkeä pimeässä kun päätä kääntäessä
on kuulunut sinkeältä vapautunut poks.
Tai naps.
Eikä kukaan ole ollut kuuntelemassa kattokruunusta miltä vapauden ääni kuulosti.
Oliko sitä ääntä sitten lainkaan, kysyisi saivarteleva filosofi.