Seuraa omaa valkoista jänistäsi
Uskon valikoivasti mystisiin asioihin. Sylkäisen mustan kissan ylittäessä tietä ja jätän kauniit unisiepparit ostamatta jos ne ”epäaitona” tuovat huonoa onnea. Kun olen romantiikan kaipuussa, annan itseni uskoa viihdeartikkeleihin joiden mukaan puolisoni ja minun tähtimerkit ovat toisilleen kirjoitetut.
Pidän siitä tunteesta, että tunnistan itseni kalojen tähtimerkistä, jotenkin siitä tiedosta että joku osoittaa millainen olen. Toisinaan se auttaa hyväksymään omia piirteitä ja ratkomaan niiden haasteita. Että minä nyt vain olen ikuinen taivaanrannanmaalari ja sen kanssa eletään, niin ne ovat muutkin kalojen merkeissä syntyneet eläneet.
Joku sanoisi että se tuntuu kahleilta ja se on sitäkin niin kuin mikä tahansa mihin uskoo sokeasti. Mutta jos on laillani kuin vesikasvi joku erilaisten virtojen myötä kurottelee ja kiinnostuu vähän kaikesta, jopa niin paljon että väsyy itsekin innostukseensa. Helpottaa ajatus, että jospa maailmankaikkeus kertoo mikä on vahvuuteni. Ja ainahan joku kuun asento antaa liikkumanvaraa.
Kuka heittää kolikkoa, kuka uskoo tunteeseen, kuka rationaalisuuteen ja kuka soittaa ennustajalle. Vaikka tietäisi, että maailma on täynnä sattumuksia jos niitä etsii, ei siinä ole mitään vikaa että huonona päätöksen tekijänä toisinaan uskoo johonkin voimaan. Rakastuessaan sitä näkee Pinterestissä juuri ne voimalauseet jotka oikeastaan ovat syvällä itsessä, mutta joihin ei uskalla kunnolla tarttua. Oikeastaan ennusmerkit, kissat, pulun kakat ja euronkolikot parkkipaikan vieressä saattavat vain vahvistaa sitä mitä itse oikeasti haluaa. Siitähän uskossakin on kyse, ettei oltaisi yksin vaan joku pitäisi huolta ja kannustaisi eteenpäin. Jossakin vaiheessa se on vanhempien tehtävä, joissakin puolison, ystävien, pomon tai jumalan. Aina ei jaksa olla itse itsensä tukipuu.
Valkoinen jänis
Liisan ja Neon tavoin valkoisesta jäniksestä on tullut koko ajan vahvemmin oma voimamantra. Sitä ovat lisänneet viehätys seikkailuun, kaninkoloon rynnätessä. Eikä sitä ole vähentänyt oma kiinalaisen horoskoopin jänismerkki. Pitää oppia seuraamaan omaa valkoista jänistään. Olen myös vakuuttunut siitä, että jos minulla on voimaeläin (tässäkin kohtaa en myönnä mitään varmaksi, mutta jätän mahdollisuuden), se on levenevien takajalkojen avulla maailmassaan ponnistava pitkäkorva.
Pohjolan voimaeläimet kirjassa jänis (lepus timidus) on runsauden symboli. ”Saan haluamani asiat lisääntymään”, se kertoo. Huolet? Murheet? Ehkä nekin, sillä jänis syö säännöllisesti omaa ulostettaan, jolloin se siirtää umpisuolestaan erittyvää ruuansulatusentsyymiä mahalaukkuun (kysyn vain kuka oli se maailmankaikkeuden ensimmäinen jänis, joka tämän keksi tehdä ja kuinka jänis tietää sukupolvesta toiseen tehdä tämän?). Joka tapauksessa näin jänis ikään kuin märehtii samoja asioita uudelleen. Se kuulostaa kyllä tutulta. Samoja asioita kierrätetään elimistön läpi niin monta kertaa, että se on varmasti pilkottu.
Jänis symbolisoi myös onnennumeroani, kas siinä yksi uskomus taas huomaamatta, sillä sen askellus on kaksi pitkänomaista painallusta ja kaksi pienempää peräjälkeen. Kummallista, että jossakin horoskooppikirjassa aikoinaan väitettiin kalojen hallitsevan jalkoja. Eihän jaloilla ole. Toiseksi olen aina ollut kovin raskasliikkeinen jaloistani. En mikään nopea 60 km tuntivauhtiin kykenevä jänis. Jalat ovat paksut, tukevat ja hitaat. Jäniksen käpälät ja jalkojen luut puolestaan ovat roikkuneet avaimenperissä ja talismaaneissa kautta aikojen.
Kerään kameran rullaan toistuvasti valkoisia jäniksiä, kai jonkinlaisia talismaaneja. Tahtoisin niitä kenties kotiinkin. Seinälle, kirjahyllyyn ja vessankaappin. Mutten löydä sopivia. Etsiminen ja uskominen ovat tärkeimpiä. Ennusmerkkejä ei voi ostaa keittiön pöydälle.
