Seuraavan kerran vuonna 2025

Syntymäpäivääni, yhtä Runebergin suukkoa lisää, on vielä kuutisen tuntia jäljellä. Elän siinä ajattelutavassa, että syntymäpäivä ei ala vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun on neuvolakortin mukaan syntynyt. Eli joskus viiden aikaan aamulla. (Sitä ei kyllä uskoisi, en ole aamuihminen, luulen että olen ollut vain joko kellosta sekaisin tai sitten valvonut hyvin myöhään.)

Tänään olisi ollut juuri syntymäpäiväni kohdalla tanssit. Joka tiistai alati kasvava ja swingaava joukko tanssii itsensä hikeen. Viimeksi uudet riippuvat korvakoruni liimautuivat poskea pitkin. Ensimmäisestä kerrasta lähtien olen ihaillut syntymäpäiväsankarien tanssia.

Synttärisankarit menevät heidän ympärilleen muodostetun piirin keskelle ja yhden kappaleen soidessa, tanssittajat vievät vuorotellen sankaria, tanssitettavaa, niin että he ikäänkuin anastavat vuorot toisen käsistä. Muistan yhä ujona ja ensikertalaisen kauhistuneena ihailleeni sitä punapäistä naista jolla oli keltainen paita ja iloinen poninhäntä, hymyilevä suu, kun hän tanssi käsivarsilta toisille. Ajattelin etten ikinä uskaltaisi.

En uskaltanut vielä tänäänkään. Seuraavan kerran tiistain tanssit osuvat vuodelle 2025.