Tag: kirjoittaminen

Seuraava päivä, kivun jälkeinen, on ihana. Olo on samaan aikaan rauhallisen tyyni ja elinvoimainen. Sitä on halukas kävelemään muutaman ylimääräisen bussipysäkin välin. Kun on laput silmillä, menninkäisen lailla ripsivärit poskilla ja valolta piilossa, tukka sotkussa, haaveilee juoksulenkistä. Kirjan lukemisesta. Siitä että voi katsella suoraan aurinkoon ilman, että aristaa ja siitä että voi haistella tuoreita irtokarkkeja. […]

Migreenipäivä. Se joka ei ole koskaan joutunut migreenin alistumaksi, onnea. En toivo tätä kenellekään. Paitsi ehkä Game of Thronesin Joffreylle joka oli niin k***päinen hahmo, että hänen kuolemansa (pahoittelut, spoilaus) oli liian helppo ja nopea. Kidutuksen olisi suonut kestää vähintään yhtä kauan kuin Theonin osalta (toinen spoilaus). Migreeni, ruumiillinen työ kuten raskaiden laatikoiden nostelu tai […]

Kuuntelin uusimman jakson Tammen kirjallisuuspodcastia jossa toimittaja ja suomentaja Kristiina Rikman ajautuivat keskustelemaan halaamisesta jutellessaan Elizabeth Stroutin kirjoista. Tuli ikävä halauksia. Mummon halauksia joita on aina alussa ja lopussa. Nykyään myös kesken kaiken. Halaaminen on joillekin äärimmäisen luonnollista jo ensitapaamisesta alkaen. He voivat spontaanisti osoittaa myötätuntoaan kansalaisopiston kurssilla toiselle, ylipäätänsä koskettaminen on toisille luonnollisempaa. Joidenkin […]

Suzannella kesti aina kauan laittautua valmiiksi, vaikka se vaati enemmän aikaa kuin toimia – hän oleutui hitaasti omaksi itsekseen. – Emma Cline, Tytöt Ripsentaivuttaja, ripsiharja, ripsiväri. Pumpulipuikkoa. Toinen silmä. Sama järjestys. Aina ensin oikea, sitten vasen. Meikkivoide. Sinertävään taittavaa peitevoidetta silmän alle. Punaista häivyttävää nenänpieliin. Irtopuuteri, joka pöllyää puhtaalle mustalle t-paidalle. Poskipuna. Ah, poskipuna on […]

Kaupungissa. On hieman haahuiluaikaa ja poikkean tuttuun ketjuvaatekauppaan. Ovella tulee tunne, että saakohan tänne mennä. En ole nähnyt viereisissä kaupoissa ketään. Puhelinkaupassa pari nuorta lippispäistä kaveria pelaa jotakin konsolipeliä, vai miksikä niitä nykyään sanotaan. Kirjakaupassa taisi olla joku ihan oikea asiakas myyjien lisäksi. On olo kuin pujahtaisin jonnekin kiellettyyn paikkaan, kuin yhdestä Vaasankadun vilkkuvasta ovesta […]

Levitän jooga-alustan villamaton siksakkuvion päälle. Jokin pamahtaa paikalleen rintakehässä, solisluun lähellä. Samoin rasahtaa niskassa, nikamat juttelevat keskenään järjestäytyessään omalle paikalleen. Keho muistaa toistojen jälkeen liikeradat ja ne helpottuvat, ainakin vähän. Huokaisen myös sitä etteivät kylkiliikkeet ikinä, ikinä, ikinä helpotu. Kuva: Pixabay. Kun poikkeusolot alkavat ja se mikä on normaalia, häiriytyy, pusertuu paineessa luovuudesta esiin myös […]

Peruin juuri hotellimajoitukset Amsterdamissa ja Delftissä. Heti kun minulle valkeni, etten matkusta Hollantiin tulppaaniaikaan tänäkään keväänä, pakkasin mielikuvissani sinisen mekon vielä muutaman kerran, laskeskelin matkabudjettia pitääkseni mielikuvaa yllä. Joku leipoo sämpylöitä bikineissä, toinen pesee ikkunoita valkoisessa hellemekossa. Viettäisikö talvilomansa nyt olohuoneessa vai onko parvekkeella jo niin lämmintä, että voi tuoda kalusteiden pehmusteet varastosta ja lukea […]

Pohdiskelen reikiä, vaikka niitä liiallisesti visualisoidessa tuleekin kylmiä väreitä. Reikäkammo on kuulemma ihan oikea termi heille jotka kokevat äärimmäistä kuvotusta nähdessään onteloisia kuvia mehiläiskennoista tai huokoisia taulusieniä. Trypofobiaa. Sen uskotaan liittyvän selviytymisvaistoon jonka syynä eivät oikeastaan ole reikärykelmät vaan alitajunta yhdistää ne vaarallisiin asioihin. Reiät ovat jo yksittäin usein epämieluisia, koska ensimmäisenä tulee mieleen säröt […]

..kaivaa puhelinta esiin. Tiedättehän ne paikat joissa on vain niin ihanaa. Kaikki eripariset mutta toisiinsa sopivat samettityynyt ikkunan edessä penkillä, vallattomasti eriparisiin lasikippoihin muka heitetyt leikkukukat pöydissä, vitriinissä värikkäitä smoothieita, rönsyäviä leivonnaisia ja musiikki tuntuu osalta sisustusta. Niin nättiä, että vaistomaisesti kaivaa puhelimen esiin. Alkaa hävettää. Sekä reaktio, että sitä seurannut reaktio kun yrität kuvata […]

Ylimääräinen päivä jona haluan tehdä jotakin erityistä. Menen leikkaamaan hiukset, jätän kuivat latvat taakseni. Kevenen hieman. Menen kukkaseppelekurssin peruutuspaikalle ja alan suunnittelemaan kesän festareita. Toivottavasti ehdin ostaa ne oksasakset. Ohileikkaavat vai alasinmalli? Syön lounaaksi jotakin erityistä, kuten mustikka-kauracroissantteja tai sushisalaattia. Ja illalla vihdoinkin menemme synttäripitsalle siihen paikkaan mistä olemme puhuneet jo ikuisuuksilta tuntuvan ajan. Aivankuin […]