Tavallisuudesta

Tavallinen, vakosamettihousuinen mies.
-Gösta Sundgvist

Välivuonna -blogin Anna (klik!) kutsui meitä kanssabloggaajiaan nostamaan esiin tavallisuutta ja pohtimaan sitä kuinka sosiaalinen media lyö välillä jarruja ja paineita omasta elämästä nauttimiseen. Niin hullulta kuin se kuulostaa, olen narauttanut itseni kerta jos toinenkin selaamasta miten toisten arki pienissä neliöissä ja tarinoissa esiintyy ja antanut itseni kokea, etten ole saavuttanut toisiin verrattuna mitään.

Mitä on tavallisuus? Jos etsisin vastausta sanaristikkoon, synonyymejä voisi olla arkinen, normaali, tavanomainen, normi, jokapäiväinen. Ei mitenkään massasta erottuva ja jotakin mihin silmä ja mieli ovat tottuneet. Arki on kuin valkoinen t-paita. Mutta eikö juuri täydellistä valkoista t-paitaa etsi vuodesta toiseen?

Tää on tavallinen talo 50-luvulta
Jossa ruoka tuoksuu kotiovelta
-Anna Puu

Out of officessa (klik!) tunnustettiin reilusti, että kuulutaan massaan, tavallisiin tallaajiin. Samaistuin siihen, että teksti on minullekin tärkeää, emme me kaikki ole niin visuaalisia tai haluamme käyttää resurssimme eri tavoin. Toisinaan itse käyn jälkikäteen päivittämässä omia postauksiani ja ajatuksiani. Eivät ne kerrasta ole valmiita enkä jaksa enää miettiä sitä ovatko ne täydellisiä, sillä ilo lipsui usein minulta näin karkuun. Tavallisuus voi olla aivan tietoinen valinta, se että blogi ei näytä ”ammattimaiselta”.

Tästä nousi ajatus, että jokainen meistä tahtoo tulla kuuluksi vaikka olisikin yhtä tavanomainen kuin valkoinen t-paita. Ihan omana itsenään, ilman täydellisiä hakukoneoptimoituja sanoja, aina upeampia kuvia ja arjen yläpuolelle nousemista. Kyse ei ole siitä etteikö sosiaalisessa mediassa olisi jotakin hyvää, ettemmekö nauti upeista kuvista ja ravintolaillalliskuvien fiiliksestä. Mutta jos inspiraation sijaan saakin taakan, pitää pysähtyä miettimään hetkeksi antaako tämä enemmän vai viekö jotakin pois.

En mä oo mitään suurempaa kuin sinäkään
Vieläkään en mäkään pysty lentämään
Oon pahoillani beibi mut oon tavallinen vaan
-Keko Salata

Jenna I don’t speak polish (klik!) -blogissa perään kuuluttama somelukutaito olisi hyvästä. Toisten julkaisujen seuraaminen on myös mielikuvia omassa päässä, täytämme puuttuvat tunnit jotka kuvavirran ulkopuolelle jää, samanlaisilla pehmeillä auringonlaskuilla ja vohveliannoksilla kattoterasseilla. Kuvittelemme että vaatekaapit ovat täynnä vain pehmeintä luomupuuvillaa ja laadukkainta merinoa. Nyt rohkeasti sukkapuikko käteen ja puhkomaan muutama kupla. Näin tulee enemmän tilaa omille ajatuksille ja omalle rohkeudelle olla somessa sellainen kuin on.

On tavallista, että päässäni alkavat sanat soida tuttujen kappaleiden tahtiin, kun mietin jotakin aihetta tarpeeksi kauan. Tässä ne pitkin postausta nytkin lepattavat irrallaan aiheyhteyksistään kertomassa, että tavallisuus on ajaton aihe, siitä ovat kirjoittaneet ihmiset biisi toisensa jälkeen. Riitänkö tavallisena?

Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
-Vesala

Omasta mielestäni tavallinen ja normaali ei kuitenkaan tarkoita kauniiden asioiden puutetta, upeiden kuvien julkaisua tai harmaata (paitsi jos tykkää harmaasta oikein kovasti). Kerro mitä tavallisuus sinulle on ja mikä siinä on tärkeää. Meille tavallisuus tai normaalius on erilaisia asioita.

Koska tavallisen synonyymi on myös normaali, loppuun vielä kirja- ja sarjasuositus. Sally Rooneyn Normal people / Normaaleja ihmisiä. Löytyy Yle areenasta, äänikirjoina yleisimmistä äänikirjapalveluista ja kirjastoihinkin saattaa jo päästä suhteellisen nopeasti kirjaan käsiksi. Suositellaan nautittavaksi sekä lukien/kuunnellen, että katsoen. Kirja ja sarja kertovat saman tarinan, mutta ikäänkuin eri kulmista. Aika tavallinen tarina, aika normaalia ja siksi kiehtovan kaunista.

Oon ihan tavallinen suomalainen mies, mä käytän harmaita housuja, ja tykkään katsella kun kala syö ja syntyy renkaita, ja vaimo kerää rantaniityltä aamuvarhain tuoreita kukkia.
Se on niin tavallista mutta juuri siksi kaunista.

Maailma on meidän.
– Hector