Terveisiä kotitalousopettajalle
Luin 22-vuotiaan opiskelijan blogista kesäkeitosta, punajuurista ja riisinuudelista tofulla.
Itse tuon ikäisenä muutin yhteen poikaystävän kanssa ja ensimmäinen yhteinen ruokamme oli mannapuuro. Sitä ennen elin tyytyväisesti opiskelijaruokalan ulkopuolella Knorrin juustopastalla jota söin liian kuumana ja kieli palaneena. Tonnikala ei koskaan kuulunut ruokavaliooni.
Kotitaloustunnilla luokkakaveri kertoi pilkkoneensa kokeessa mansikkakiisseliin marjat käsissä, toinen tiskipöydällä. Minulle jäi mieleen, kuinka pöytiä pyyhitään rätillä oikeaoppisesti. Ja kuinka ensin tiskataan ne astiat, jotka menevät lähimmäksi suuta edeten suurimpiin ja likaisimpiin. Ensin haarukat joilla söin juustopastaa ja lusikat joilla kämppis lappoi Lidlin jogurtteja. Sitten lasit.
Kerran eräs meillä yötä ollut poika saapui aamulla keittiöön ja ripitti minua, että otin uuden lasin kaapista enkä tiskipöydältä käytettyä. Siis omasta kuivauskaapistani kun otin itse pesemäni lasin. Kiitos silti että hänelle kelpasi jonkun toisen muovimuki.
Jäi minulle kotitaloustunnilta mieleen vielä yksi asia. Se että luokkaan riittää yksi merkittävä henkilö keulakuvaksi, edustamaan koko ryhmää. Yksi keihäänheittäjä, jonka kaikki opettajat tietävät. Kun ysien juhlassa meille lauletaan uudelleen sanoitettua ”Venäjänmaa, toi lapsilleeee” ja meidän luokasta kerrotaan että toimme koululle urheilusankarin. Ja kotitaloustunnilla koko luokalle tarjotaan porkkanakakkua koska keihäänheittäjä on onnistunut olemaan tupakoimatta kuusiaidan takana. Ainakaan jäämättä kiinni.