Unelmat voivat ajaa Rolls-Roycella
Sivun alareunaan tipahtaa ripsi. Sen kaareutuva muoto voisi olla hymyävä suu tai murjottava yhden vedon viiva. Ripset, silmien suojaverhot, ovat sallittuja ihokarvoja. Vaadittuja, vaalittuja. Pidän omistani vaikka ne ovat piikkisuorat ja oikean silmän rivistä keskimmäinen on vitivalkoinen. Niinä päivinä, kun olen lihava, kykenemätön, särkyinen ja onneton, nahkaani kiristää maapähkinävoi ja liika leipä, yritän raottaa sen rasian kantta jonka lukee kyljessä ”hyvät puolet”. Jotkut asiat, kuten unelmat, ovat mahdottomia hillottavia.
Ripsenpuhaltelija
..uskoo, että jokainen peilin paljastama, poskelle tipahtanut ripsi on kuin palava kynttilä syntymäpäiväkakun päällä. Toive, joka puhalletaan hahtuvapalloksi muuttuneen voikukan lailla ilmaan. Jokainen hukattu ripsi on menetys.
Puhkumalla käynnistetty lentoaika on parasta odotuksen vuoksi. Unelmatkin tuntuvat jännittävimmiltä kun ne astuvat haaveista kohti mahdollista. Vatsassa lepattavat jännitysperhoset ja odotus on kuin ilmaa haukkovat siivet. Sillä ei loppujen lopuksi ole juurikaan väliä mihin suuntaan koneen nokka tai varpaiden kärki asettuu. Askel tuntuu kevyimmältä sillä hetkellä, kun sen on saanut ilmaan, moottori on jo käynnistynyt. Suunnanmuutos tuntuu vauhdissa pikkujuttu.
Kun ripsi laskeutuu lattialistan päälle, toiveen on korvannut jo uusi. Vanhaa peittävät pian pölyhiukkaset ja lopulta imurin nielussa se tiivistyy pullanmurujen kanssa hiekkakakuksi jolla ei enää leikitä. Kyltymättömyys saa joko hylkäämään aiemmat tai kasvattaa nälkää jolloin halutaan lisää, uutta, enemmän. Jotakin muuta. Sillä uusi ripsiä kasvaa jo. Niihin valellaan Max Perttulan vinkkaamana Bepanthen eye silmätippoja, koska dekspantenol saattaa lisätä unelmien pituutta.
Unelmat voivat ajaa myös Rolls-Roycella.
Kuten Sokoksen myyjä sanansa ilmaisi ja sai ostajan poistumaan Shiseidonin ripsientaivuttimen kanssa kotiin. Ja kun tyylikäs mustankuultava taivutin syrjäytti kilometrejä taittaneen Cailapin, muistui mieleen kuva lapsuudesta, jolloin äiti vangitsi silmän hetkeksi kammottavan näköiseen häkkiin ja lisäsi sitten taivutettuihin räpsyttimiin, Aku Ankasta lainatuin termein, sinistä ripsiväriä. Se oli aikaa kun Yves Rocherin huulipuna oli aarre kirjahyllyssä posliinikissan vieressä. Lopulta puna joko kuivui tai veli kävi tutkimusretkellään rullaamassa puikon näkyviin ja iski korkin varomattomasti kiinni. Sillä eihän toisen aarteita osaa vaalia kuten omiaan.
Jos punaa ei olisi pitänyt hyllynreunalla, olisi ehtinyt edes muutaman suukon peilikuvalle lähetellä ennen turmaista loppua. Turhasta jemmaamisesta kärsii aina koko ruumis. Pyyhekumeista ehti kadota niiden hurmaava tuoksu, viimeiseksi säästetyt kasvojenpuhdistusliinat kuivuivat ja kuva-aiheista kasvoi ohitse niiden odottaessa käyttämättöminä. Ihme kun ei ripsiään säilyttänyt puhtaaksi pestyssä kasvorasvapurkissa.
Unelmat, kun ne irtoavat, ovat puhaltamista varten. Maailman kauneimmat kengät tanssimista, uutuuttaan sidonnastaan natiseva päiväkirja tarinoita varten. Myös niinä päivinä kun niille tippuu kahvia, käsiala tärisee bussin vauhdissa eikä jälki ole täydellistä kynttilänvalossa sulkakynällä kirjoitettua Jane Austenia.
Nyt pitäisi puhaltaa itseensä uskoa. Olkoon irronneet ripset lumelääkettä, ei siitä haittakaan liene. Mutta ennen kuin ehdin tätä ajatusta saada kiinni, käteni, sama joka heiluttaa töissä pöytiä pyyhkivää rättiä, on jo pyyhkäissyt ripsen kuin roskan.
Etsin sitä pehmeältä peitteeltä, jonka uumenissa istun. sen vaalealta kukkien koristamalta pinnalta. Mutta löydän vain hiuksia, enkä mitään muuta. Miksi väheksyn hiuksia, mutta kuvittelen ripsissä olevan taikaa. Ovathan ne kuitenkin olkimajaan verrattavia rakennusaineita. Eihän susikaan saanut betonitaloa puhkumalla nurin.