(Vappu)palloja
En osta ilmapalloja tänä vuonna. Entisiä saattaa olla jossakin ja oikeastaan keuhkoissa tuntuu pahalta vielä pitkään aikaa puhaltamisen jälkeen.
Ruokakaupassa näkyy siellä täällä vaeltelevia Pikku Myitä, koiria, tiikereitä, Batmaneita ja autoja. Leijailemassa hitaasti ja pöhkösti. Joku mies näyttää hautautuneen perhosen ja Ryhmä Haun sekä ostoskärrin taakse, luottaen että puoliso ohjaa perille.
Kierrän katsomassa palloja. Rakastin lapsena vappupalloja ja sain niitä harvoin, varsinkaan niitä isoimpia, koska ne olivat kalliita. Pikkukaupungin torilla seisoi yksi ilmapallon myyjä jolla oli monta metriä foliopalloa pään yläpuolella ja aina korkeimpana shampanjapullopallo. Kun valitsi jonkun, hän etsi sen käsiinä, veti kovaa niin että naru luisui muiden kierteestä, nappasi toiselta kyljeltään pätkän narua lisää ja lisäsin sen pallossa jo olevaan. Viisikymmentä markkaa pallosta oli paljon.
Minulla on vieläkin tallessa jossakin aarrelaatikossa taiteltu pallo jossa on yksisarvinen ja sateenkaari. Se teema ei siis ole uniikki, viime vuosina keksitty ja ainoastaan Pridelle omistettu. Niitä sai jo Outokummusta 90-luvun loppupuolella.
Mietin kuinka moni lapsi nauttii pallostaan yhtä paljon kuin minä tein. Harva se aikuinen tulee vastaan ilman lapsia, mutta pallot kintereillä kiiruhtaen. Jotenkin tuntuu, etteivät vapppupallot kuuluu supermarkettiin. Nyt ne ovat halvempia ja ehkä useampi lapsi saa vappupallon. Ehkä kaikki muut saivat pallon. En kyllä usko, eivät kaikki. Ainakaan Järveläiset koska heitä oli perheessä jopa neljä ja tuskin sen enempää varaa palloihin kuin meillä.
Kun veljen pallo karkasi, minua harmitti kovasti. Itseasiassa, ehkä enemmän kuin häntä.
Ajattelin, että jos vain ikinä, niin ostan kyllä omalle lapselle pallon.
Niin varmaan moni täälläkin tekee. Ostaa pallon koska itse lapsena himoitsi niitä. Ehkä pallon voisi reilusti ostaa itselleen, eikä siksi lapselle että itsestä on kiva. Kuinka paljon aikuiset ostavatkaan lapsilleen, koska heillä itsellään ei ollut. He itse olisivat halunneet. Elääkö sitä aikuisena omaa lapsuuttaa omiensa kautta.
Saankohan koskaan tietää onko asia niin.