Viimeinen taidenäyttely ja kiinalaista ruokaa

On mystistä kunka ”tyhjästä” voi nyhjäistä auton täyteen tavaraa.

Loppusiivuous vanhassa asunnossa odotti ja sinne oli jäänyt vain taulut ja siivousvälineitä.

Ja viimeisenä käyttyjä astioita kuivauskaapissa. Ja parvekkeen ruokomatto piilottamassa meitä kuin bambumajaan. Ja kolme viherkasvia, keittiöjakkara, häkkivarastoon unohtunut hylly jota ei saanut täysin osiin. Tietenkään.

Ja jääkaappiin loput maustekastikkeet, pakkasessa vielä pala hirveä ja Ouzoa. Pieni roskis, käsisaippua ja tiskaine. Niin ja pyörä!

Ystäväni, se Billnäsiin muuttava, pyysi voisinko mitenkään ottaa yhden banaanilaatikon jemmaan jonka toisin kyläillessäni häntä pian. Hänkin oli arvioinut viimeiset tavaransa väärin, että saisi kaiken junalla vietyä, kun varsinainen muutto oli tapahtunut jo eilen. Yksi banaanilaatikko olikin kasvanut kahdeksi plus yhdeksi ämpäriksi.

Söimme Chinamanin ruokaa tikuilla sorkkien ja onnenkeksejä availlen. Kun muutimme Jakomäkeen, yksi ilonaihe oli, että vihdoinkin saa Chinamania kotiovelle tuotuna. Lapsuudessa kaikki tällaiset erikoiset ruokailuhetket olivat jännittäviä. Kun ikäänkuin kaikki oli kuten pöydän ääressä, muttei ollutkaan. Metsäretkellä, puusavotassa tai raksalla. Ei löydy kuin kaksi lusikkaa, kahvikuppina käy lasipurkki. Siinä oli jotakin hauskaa.

Nostan taulut vieri viereen puhtaalle seinustalle ja kiittelen itseäni, että olen käyttänyt mahdollisimman pitkälle tauluteippejä jotka lähtevät jälkiä jättämättä seinästä. Vain Harvey Edwards ja lukulamppu jättää rajut jäljet seinään.

Ajattelin että on enemmän haiku. Mutta asunto näyttää vain asunnolta. Tyhjältä huoneelta ilman asioita jotka tekvät elämää. Olen jo muuttanut toisaalle.