Terveisiä hyväntuulisen ja hassusti hekottelevan Dalai Laman puhetilaisuudesta.
Tässä yhdenlaisena tiivistyksenä herran aamuisista ajatuksista 1100-luvulla eläneen tiibetiläisen opettajan Langri Thangpanin klassinen teksti. Sen ydinajatukset ovat varmasti tuttuja lähestulkoon jokaiselle, aikaan, uskontoon ja maantieteelliseen sijaintiin katsomatta, mutta niin merkillisen vaikeita ihmisen aina muistaa elämän mäiskeessä. Mutta hei, yritetään me ainakin!Mielenharjoituksen kahdeksan säettä
1.Saavuttaaksesi korkeimman päämäärän kaikkien aistivaisten olentojen puolesta, jotka ovat tärkeämpiä kuin kaikki toiveet täyttävä jalokivi, on minun aina huolehdittava heistä rakastaen!
2.Missä tahansa, aina ollessani muiden seurassa, minun on nähtävä itseni vähempiarvoisena, ja sydämeni pohjasta vaalittava toisia suurenmoisina!
3.Jokaista menettelytapaani ja mieleni liikettä seuraten, heti kielteisen tilan syntyessä, on minun kohdattava se ja hävitettävä se heti, jotta se ei tuhoaisi minua taikka toisia olentoja.
4.Kun näen pahaluontoisia kanssakulkijoita, suuren kielteisyyden ja kärsimyksen valtaamina, riemastuen kuin löytäisin harvinaisen aarteen, on minun kohdattava heidät rakkautta vaalien!
5.Kun toiset kateudessaan mustamaalaavat minua ja ovat epäoikeudenmukaisia, on minun otettava häviö ja tarjottava toisille voittajan osa.
6.Kun joku, jolle olen ollut avuksi suurin toivein ja odotuksin, loukkaa minua syvästi ja aiheetta, minun on pidettävä häntä ylimpänä opettajanani!
7.Lyhyesti sanoen, suoraan tai välillisesti, minun on tarjottava hyötyä ja hyvää lukemattomille äitiolennoille, ja otettava salaa itselleni kaikki heidän ongelmansa ja kärsimyksensä.
8.Olkoon harjoitukseni saastumatta mielen tahroista, joita kahdeksan maallista huolta (; nautinto ja kipu, saavutus ja menetys, ylistys ja kritiikki, hyvämaineisuus ja huonomaineisuus) aiheuttavat. Tietäen kaikkien ilmiöiden olevan kuvitelmaa, vapautukoon mieleni takertumisen siteistä!

♥ Virpi