Kivitän juoksijoita!

Viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että haluan kivittää keittiön ikkunasta talomme ohi meneviä juoksijoita. Tai oikeastaan kaikkia liikkujia. Me asumme hyvin vilkkaasti juostun, sekä polku- että normaalireittisen, alueen keskellä. Juoksijoita lappaa varsinkin viikonloppuisin ohi reilusti. 

En ole kunnolla juossut sitten joulun, ja nyt alkaa hiljalleen hirttää kiinni ja kaikki juoksevat ihmiset alkavat ärsyttää. Olen siis telakalla. Lyhyesti sanottuna kantapää ja jalkapohja on tulehtunut ja todella kipeä. Olen tsempannut hyvin, mutta nyt alkaa hiljalleen mennä kuppi nurin 🙂 Tämä toki johtunee siitä, että jalka on oikeasti alkanut parantua ja valoa näkyy tunnelin päässä – kohta ehkä jo pääsisi juoksemaan 😀 Nyt odottaminen tuntuu pitkältä. Pidemmältä kuin aiemmin, kun tuntui siltä, että en enää koskaan voi juosta. Tai edes seisoa 🙂

Kaipaan niin paljon juoksukoululaisia, ulkona liikkumista ja raitista ilmaa, pään tuulettamista metsässä, yhteistä aikaa Mikon ja juoksuystävien kanssa. Ja tietysti juoruja, joita ei nyt kuule kun on vain kotona. 

Olen tehnyt pitkän listan pois rästitöitä, nauttinut omasta ajasta, katsonut Netflixiä, harkinnut siivoamista sekä kiroillut hierojallamme Kimmolla. Olen täyttänyt elämää kaikella muulla paitsi juoksulla. Asia,

telakalla.jpg

jota kuitenkin eniten kaipaan, on hiki. Haluan, että tulee hiki! Jalka ei kestä pyöräilyä tai oikeastaan minkäänlaista punttitreeniäkään – hiki ei siis tule!

En usko, että kuntoni olisi lopullisesti mennyt (vaikka siltä tuntuu!!) – täytää vain muistaa taas aloittaa maltilla, kun sen aika on 🙂

Muistakaa nauttia treenaamisesta, kun voitte treenata!

Kommentit (5)
  1. Karoliina/Candyontherun
    28.2.2017, 13:10

    Voi ei Anni! Tsemppiä!! Oonkin miettinyt, että mikä sulla on, mutta nyt se selvisi. Tiedän tunteen hyvin! Mun pisin telakka on ollut puoli vuotta ja silloin kyllä teki mieli katkeroitua ja hautautua omaan kuplaan tosi syvälle. Ja kivittää niitä juoksijoita! 😉 Heh! No ei nyt sentään, mutta onhan se haastavaa! Mulla ainakin meni se vaiheissa ja sitten kun hyväksyin asian, niin alkoi tsemppausvaihe ja koitin keskittyä niihin asioihin joita pystyin tekemään vs. niihin, joita en pystynyt. Jälkeenpäin ajateltuna telakka opetti kyllä niin paljon, että se oli ihan hyvä asia! Treenit järkevöityi ja kropan kuuntelu herkistyi. Nyt onneksi yli neljä vuotta jo ilman isompaa telakkaa, ja toivottavasti tällä tiellä pysytään! Kovasti tsemppiä sulle, tulet takaisin entistä vahvempana ja sitä henkistä vahvuutta tarvitaan juoksussa kuitenkin yhtä paljon, kuin vahvoja jalkoja! 😉

    1. Kiitos! Mulla ei koskaan ole ollut näin pitkää telakkajaksoa, mutta onneksi nyt jo alkaa helpottaa. Huomenna kokeilen vähän juoksua. Hieman pelottaa edes kokeilla, koska jos vaiva ei olekaan vielä ohi ja telakka jatkuu 🙂 Kauhea kehä 🙂

      Eihän tämä pitkä aika ole, kun ajattelee tarpeeksi pitkässä mittakaavassa 🙂 Ja toivon, että vaikka juoksu nyt ei vielä onnistuisi, alkaisi jalka kestää edes muita lajeja. Pääsisi edes puntille tai voisi pyöräillä 🙂

       

  2. Satu / Juoksuaskeleet
    15.2.2017, 17:07

    Kovasti tsemppiä toipumiseen!!

    1. Kiitos! Kyllä tämä kait tästä 🙂 Ei voi kun odottaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *