Luovutin raskausaikana
Julkaisimme syyskuun 2019 lopussa uutisen siitä, että meille on tulossa vauva keväällä 2020. Siitä vielä muutaman viikon aja ohjasin liikuntaryhmiä ja juoksinkin vielä hieman noina viikkoina. Vauvauutinen sai ihanan vastaanoton ja onnitteluiden määrä oli niin suuri, etten olisi koskaan uskonut. Lämpimiä viestejä sateli eri kanavia pitkin.
Instagramissa olen sen jälkeen tuonut säännöllisesti raskauteen ja treenaamiseen liittyviä kuulumisiani esille. Kirjoitin muutama päivä sitten raskausajan liikkumisesta ja voit lukaista postauksen täältä. Tuon tekstin alussa mainitsin, että olen törmännyt muun muassa somessa erilaisiin oletuksiin siitä miten minun on ajateltu treenaavaan raskauden ajan. Nämä oletukset ovat olleet osaksi hyvin erilaisia kuin olin olettanut.
Sain nimittäin tässä taannoin somessa viestin, jossa kirjoittaja ajattelin minun luovuttaneen, koska en ole juossut ja treenannut aivan täysiä raskauden loppuun ajan. Hän ei olisi kuulemma minusta uskonut, että tällä tavalla luovutan. Olin hyvin häkeltynyt saamastani viestistä ja tuijotin sitä pitkään tietämättä mitä vastata. Tätä samaa viestiä on kaikunut silloin tällöin myös muista kanavista. Mielestäni olin kuitenkin somessa antanut kuvan, että olen koko raskauden ajan siihen asti ollut aktiivisesti liikkeellä omaa kehoa ja hyvinvointia kuunnellen.
Tein juoksutreenejä noin viikolle 20 asti jossain määrin. Siinä vaiheessa vatsa alkoi tuntua niin ”irralliselta” ja hölskyä niin pahasti, että juokseminen ei tuntunut minusta millään tavalla hyvältä. Samalla tuntui, että kyytiläinenkään ei siitä enää juuri nauttinut. Ja tuossakin vaiheessa juoksin selvästi aiempaa vähemmän ja lyhyempiä lenkkejä, täysin päivän tuntemuksia seuraten. Pääasiassa harjoittelu olikin jo kävelyä, jossa juoksua oli mukana. Kuntosalitreenejä tein aktiivisesti vielä ennen joulua. Minua on raskauden aikana vaivannut rannekanavaoireyhtymä ja kuntosalitreeni on pahentanut vaivaa. Kuminauhalla olen saanut tehtyä treeniä ja Fysios Oy:n fysioterapeutti Iiris Leskisen opastamilla kuminauhaliikkeillä olen saanut vaivaa helpotettua.
Olen mielestäni hyvin pystynyt jatkamaan omia lajejani. Olen vain muokannut niitä raskausaikaan sopiviksi. Vaihdoin siis juoksemisen sauvakävelyyn ja kävelyyn. Kävin esimerkiksi alkuun tekemässä sauvoilla erilaisia mäkitreenejä. Olen panostanut peruskestävyysharjoitteluun, jonka määrä olikin omassa treenissä ennen raskautta jäänyt monesti liian pieneen. Oma ideologia on ollut: ”Vihdoin ehdin tehtä pk-treeniä!” Ja peruskestävyystreenien tekeminen on ollut mahtavaa. Syksy oli töissä kiireinen ja kuormittava, joten stressin purkamiseen kevyempi harjoittelu toimi mahtavasti. Nautin työstäni ja olikin hienoa, että pystyin olemaan loppuun asti töissä ennen äitiysloman alkamista.
Ilmeisesti monella aktiivisesti liikkuvalla on ”pakonomainen tarve” jatkaa kovaa harjoittelua raskauden aikana. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että en ole kokenut tällaista painetta. Samalla Mikko on kannustanut koko ajan ottamaan kevyemmin ja panostamaan omaa ja vauvan hyvinvointia tukevaan liikkumiseen. Olen liikkunut vuosia kovaa, samalla kun olen tehnyt kahta työtä, ja nyt muutaman kuukauden on tehnyt myös henkisesti hyvää liikkua aina päivän fiiliksellä. Toki se täytyy myöntää, että juoksutreenien ohjaamista ja erityisesti juoksukoulun asiakkaita on ollut ikävä!
Kerroin aiemmin käyneeni liikunta-alan ammattilaisille suunnatussa koulutuksessa. Tässä koulutuksessa kerrottiin hyvin suoraan ja konkreettisesti, mitä vahinkoa liian kovalla (ja mm. juoksemalla) treenillä voi saada aikaiseksi itselleen raskausaikana. Erityisesti koulutuksen jälkeen ei ole ollut millään tavalla luovuttajaolo siitä, että en ole väkisin puskenut kovaa treeniä vaan olen liikkunut oma hyvinvointi edellä. Olen myös raskausajan pyrkinyt panostamaan sellaiseen liikkumiseen, josta hyötyisin synnytyksen jälkeisessä palautumisessa. Samalla treeneissä olen huomioinut sen, mitkä harjoitteet voisivat viivästyttää palautumista juoksukuntoon ja sellaisen harjoittelun pyrkinyt jättämään pois.
En myöskään liikunta-alalla työskentelevänä halua antaa selaista kuvaa, että jokaisen tulee raskausaika vetää täysillä. Se olisi mielestäni edesvastuutonta. Olen halunnut antaa kuvan, että jokainen liikkuu omaa kehoaan ja hyvinvointiaan ajatellen ja on armollinen itselleen raskausajan. Jokainen pystyy liikkumaan eri tavalla raskauden ajan ja sitä tulee kunnoittaa. On treeni sitten kevyttä tai kovaa, kunhan pystyisi liikkumaan niin, että raskausajasta voisi nauttia mahdollisimman paljon. Haluan myös antaa asiakkailleni, jotka ovat raskaana tai suunnittelevat raskautta, kuvan että aktiiviliikkuja ei ole epäonnistuja, jos ei koko raskausaikaa vedä täysiä treeniä.
Jokainen raskaus on tosiaan erilainen ja jokaisen tulee treenimäärissä ja tehoissa kuunnella juuri itseään. Pääasia on, että pääsisi liikkumaan ja voisi siitä nauttia!
Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!
Anni
Seuraa Instagramissa @anniliukka
PS. Ensi viikolla on tulossa Instagramiin ihan mahtava arvonta raskausajan hyvinvointiin! Kannattaa siis seurailla IG:ssä!