Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva

Karoliina Sallinen: Tee se itse -vauva (Bazar, 2016, kuvittanut Sanni Kariniemi)

 

Olin kirjastossa. Kirjaston ulkopuolella oli ihan äärimmäisen harmaa marraskuinen päivä, pilvet roikkuivat maahan asti, teki mieli lukea jotain niitä kevyempää – ja joku oli asettanut hyllyn päähän esille sopivan kirjan. Itse asiassa olin jo ehtinyt törmätä saman kirjan kansikuvaan ja lyhyeen suositukseen lukea se aika monessa blogissa. Kirja on tietenkin Tee se itse -vauva ja sen kirjoittaja Karoliina Sallinen pitää Lilyssä Kolmistaan-blogia. Luultavasti juuri siksi olen vahingossa ja etsimättä lukenut kaikki ne kirjakehut ja katsonut julkkarikuvat. Ja sen takia kirja oli päätynyt muistilapulle mun puhelimen näytöllä: lue tämä joskus. No, vaikka nyt.

 

(On näköjään niin pimeää, ettei edes saa kirjasta kunnon valokuvaa, kun räpsii puhelimen kameralla.)

 

Vauvan odotus on siinä mielessä kiitollinen aihe kirjalle, että luultavasti noin satakuusikymmentä prosenttia vauvaa toivovista, yrittävistä tai odottavista ihmisistä tarttuu ainakin yhteen vauva- tai raskausaiheiseen hyvänmielenkirjaan, vaikkei yleensä lukisi sellaisia. Raskaus- ja pikkuvauva-ajat jo elänyt ihminen (niin kuin nyt vaikka minä) hypistelee tällaista kirjaa suunnitelmissaan ihana nostalgialoikka niihin aikoihin, kun tiirailtiin valonheittimet ja spottivalot suorana raskaustestitikkujen viivojen lukumääriä. Ja voi kyllä, tää kirja oikein houkuttelee oman navan kaiveluun ja menneiden muisteluun. Tee se itse -vauvassa on päähenkilöpariskunta, Usva ja Juha, joista Usva on raskaana. Raskausajan kommelluksia käydään läpi raskausviikko raskausviikolta, välillä Usvan ja välillä Juhan näkökulmasta. Nämä fiktiiviset henkilöt (tai no, mistä minä tiedän kuinka omaelämäkerrallinen teos tämä on) elävät läpi omia vauvanodotusilojaan ja -huoliaan ja -kotkotuksiaan, ja ihan pakostakin sitä välillä nyökyttelee, että joo noin, ja välillä pudistelee päätään, että no en minä kyllä. (Jännää, muuten. Enhän mä yleensä sillä tavalla kirjoja lue.)

 

Lukukokemuksena Tee se itse -vauva on vähän kuin lukisi jonkin hyvin moderoidun vauvakeskustelupalstan odotuspäiväkirjan romaanin muotoon editoitua versiota. (Kyllä vain, mäkin pidin odotuspäiväkirjaa eräällä palstalla. Ja lapsettomuushoitopäiväkirjaa.)

 

Tee se itse -vauva on leppoisaa luettavaa ja minusta se paranee mitä pidemmälle edetään. Alussa en ollut ihan varma siitä, mihin suuntaan ollaan menossa (noin kerronnallisessa mielessä – ennakkotietojen perusteella oli kyllä selvää, että raskaaksi tullaan ja vauva saadaan). Pienen harhailun jälkeen kokonaisuus alkoi tulla kivasti yhteen ja raskausviikko raskausviikolta tapahtuvien sattumusten kautta kuvataan osuvasti sitä muutosta, jonka tämä vauvaa odottava pariskunta käy läpi odotusaikana.

 

Sanni Kariniemen kuvitus (jota siis on kannen lisäksi myös kansien välissä) on ihana.

 

Kirjan yleisestä keveydestä huolimatta kirjoittaja onnistui mun mielestäni tiivistämään jotain hyvin olennaista yhteen virkkeeseen (joka minusta olisi käynyt hienosti vaikka koko kirjan viimeiseksi). Kas tässä:

“Vauva hikkasi unissaan ja valo täytti huoneen.”