Jokainen meistä kokee tai on kokenut kiusaamista jossain vaiheessa elämäänsä, sillä sitä esiintyy kaikkialla missä ihmiset kohtaavat: perheet, ystäväpiirit, koulut, työpaikat, internetin keskustelupalstat, ym. yhteisöt ovat suuren ihmismäärän, eli yhteiskunnan osasia.
Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista ja tahallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan: yksilöiden väliseksi ( mikä on yleistä mm. sisaruksilla ja kaveruksilla) jäädessään se ei yleensä aiheuta vakavia haittoja, mutta ongelmalliseksi kiusaaminen muuttuu jos se on yhteisöllistä, eli kiusaaja saa sosiaalisen yhteisön tuekseen. Kiusaamista ei ole pelkkä aggressiivinen käytös, vaan kiusaaminen voi olla muiden osallistujien osalta passiivista hyväksyntää.
Yhteisöllinen kiusaaminen on kiusaamisen vakavimpia muotoja: kiusaaja on yhteisön mielestä viaton uhri, ja kiusattua pidetään sairaana ja perustavasti kyvyttömänä sopeutumaan yhteisöön ja sen normeihin.

Memet havainnollistavat, oikeassa alakulmassa forever alone

Kiusaaja pyrkii pilaamaan joko suoraan tai välillisesti kohteensa maineen voidakseen koventaa hyökkäyksiään, kunnes kiusattu menettää toimintakykynsä. Verbaalista kiusaamista on sarkastiset huomautukset, haastamiset,  ja loukkaamiset, jotka on tarkoitettu saattamaan kiusattu onnettomaan tai voimattomaan mielentilaan. Eleellistä kiusaamista on syrjintä, keskisormen osoittelu ym. kansainväliset eleet, tuijottaminen, tavaroiden paiskominen ja rikkominen, jne, fyysisessä kiusaamisessa käydään jo käsiksi kohteeseen.

Pääomateoreettisesti yhteisöllinen kiusaaminen on sosiaalisen kilpailun muoto, jolla pyritään saavuttamaan hallinta vastustajan asemasta yhteisössä: hyökkäykset on suunniteltu yksilön sosiaalisten kasvojen tuhoamiseen. Kiusaaja tavoittelee kiusatun kulttuurista pääomaa eli statusta johon yksilön habitus perustuu: kasvot ja ryhti eli fyysinen olemus ilmentää habitusta eli opittua psyko-sosiaalista tilaa, joka muuttuu epävarmaksi pääoman hallinnan menettäessä tai fyysisen hyvinvoinnin vaarantuessa kiusaajan väkivallan takia.

Tuukka-Nalle (Valtteri Tavast 2007)

On tutkittu että kiusaajat ovat usein persoonallisuushäiriöisiä, ja kiusatut masentuneita. Psyykkisesti terveillä ihmisillä saattaa kuitenkin stressitilanteissa ilmetä persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja toimia: persoonallisuushäiriöisillä nämä tavat ovat luoneeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöille ominaiset käytöstavat ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia tai tunteita.

”Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen. Eri persoonallisuushäiriöissä ongelmana voi olla tapa havainnoida tai tulkita itsen tai toisten tunteita ja ajatuksia, tunneilmaisujen voimakkuus tai häilyvyys, alttius impulsiiviseen käytökseen ja vuorovaikutuskyvyn vaikeudet.”

Itse voisin diagnosoida muutaman piha-, ala-aste-, ylä-aste-, lukio-, työ-, nykyisen koulukaverin, sekä pari entistä pomoa ja kämppistä. 😀 Oma kiusaamiseni on yleensä ollut puhtaasti yksilöiden välistä, mutta tarhaikäisenä olen yhtä sosiaalista asemaa yrittänyt ihan avoimesti tyrannisoida. Nyt vanhemmalla iällä olen tajunnut että mikään ei  oikeuta ketään kiusaamiseen, oli kyseessä yhteisöjen hierarkiat tai oma paha olo. Kiusaaminen ei siis koskaan johdu uhrista itsestään, mutta se riippuu uhrista, miten kiusaamisen antaa vaikuttaa omaan henkiseen terveyteensä.

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407&p_haku=Persoonallisuush%E4iri%F6t

http://www.wikipedia.org/wiki/Koulukiusaaminen