eniten v*tuttaa kaikki part 2: äitiflunssa ja hiljainen hyväksyntä
Meillä lainehtii tällä hetkellä pöydät nenäliinoja (käyttämättömiä pääosin…), erilaisia kuumemittareita, särkylääkepaketteja ja kuumemittausten tuloksia sisältäviä lappusia (”klo 14:45 38,5 korvasta”). Ensimmäinen kunnon räkätauti on rantautunut asuntoomme ja homma on sen näköistä sekä kuuloista. Atsiuh!
Onneksi pikkuinen on kuumeesta huolimatta ollut hyväntuulinen, vaikkakin ehkä vähän väsyneempi ja huono-unisempi, oma itsensä. Minä saan ensimmäistä kertaa kunnon käsityksen todellisesta äitiflunssasta, kun omasta kuumeesta ja kurkkuun tungetusta kaktuksesta huolimatta pitää yrittää vetää sitä pienen pientä veturia ja tehdä muutenkin kaikki samat asiat kuin yleensä. Äitiyslomalta ei jäädä saikulle ja möngitä peiton alle muumeja katsomaan – ei varsinkaan, kun tauti räiskähti kunnolla käyntiin juuri, kun mies lähti 24 tunnin työvuoroon.. Huhheijaa!
Ja muuten, millä todennäköisyydellä ensimmäinen kunnon räkätauti pamahtaa päälle juuri, kun kylpyhuoneesta on silikonit otettu pois ja minkään näköinen höyryhengittely ei ole mahdollista? No, kylpyhuone onneksi palautuu käyttöön huomenna, josko selviämme sinne asti.
Koska tässä nyt valittamisen makuun päästiin, pärräänpä vielä yhdestä aiheesta mitä en ymmärrä. Nimittäin hiljainen hyväksyntä! Törmäsin somessa kuvaan, jossa hurmaava eksäni (täällä ja täällä) poseeraa yhdessä ihmisten kanssa, jotka tasan tarkkaan tietävät, miten kyseisellä herrasmiehellä on tapana kohdella naisia. Sinänsä aivan sama minulle, hengatkoon kenen kanssa hengaavat, mutta itse en pystyisi. Jos saisin kuulla jonkun ystäväni toistuvasti pahoinpidelleen seurustelukumppaneitaan, en voisi jatkaa kaveruutta. Enkä edes viettää aikaa samassa porukassa.
En ymmärrä.
Vaikka toki olen kuullut, että eksälläni on kyllä erinomaiset selitykset sille, miksi hänestä kulkee kaupungilla täysin-perätöntä-huhua, että hän on naisia kohtaan väkivaltainen. Omalta kohdaltani selitys taisi olla, että olen niin itsetuhoinen ja erostamme seonnut, että sen takia olen tällaista muille ihmisille kertonut :—-D En voinut olla nauramatta, kun kuulin tästä – nostan eksälleni kyllä hattua siitä, että totuus onnistuu hänen kätösissään vääntymään uskomattomille mutkille. Lauseeni ”menisin mielummin junan alle kuin olisin vielä kanssasi” on nimittäin vääntynyt hänen versiossaan muotoon ”menen junan alle, jos en saa olla kanssasi”. JEPJEP, melkein sama asia (huutonaurua).
No mutta, lopetellaan toiveeseen flunssan väistymisestä, sekä tähän ajatukseen:
