Pidimme bebelle unikoulun reilu kolme viikkoa sitten ja sen ensimmäisestä kuudesta yöstä kirjoittelinkin jo aiemmin. 

Seitsemäntenä yönä vauva nukkui jo kokonaisen yön heräämättä – tai mikäli heräsi, niin niin hissukseen, että ei herättänyt ketään muuta. En oikein vieläkään voi uskoa, että näin kävi!

Nyt olemmekin kolme viikkoa saaneet nauttia pääosin kokonaisista öistä – mahtavaa! Vauva nukahtaa edelleen n. 20-20:30 välillä ja nukkuu siitä aamuun. 

Ainoa pikku miinus tässä on, että meillä on vauvan kanssa vähän erilainen käsitys siitä milloin on aamu. Yöheräilyjen ja -valvomisten jäätyä pois, on vauvan heräämisaika hivuttautunut entistäkin aikaisemmaksi. Ennen heräsimme 6-7 välillä, mikä sekin jo koetteli välillä hermoja, mutta nyt heräämme jo 5-6 välillä. 

Yleensä heräämme siihen, että vauva sängyssään jokeltelee, potkii reunapehmusteita tai alkaa leikkiä pinnasängyn sivussa olevalla soittorasialla. Tyttö on täysin virkeä ja hyväntuulinen – hän ei herää nälkäänsä, painajaisiin, valon lisääntymiseen tms. vaan selvästi unta ei vain riitä enää pidemmälle. 

Olen tätä välillä miehen kanssa brainstormannut, mutta ei siihen oikein mitään ihmeempää ratkaisua tunnu olevan. 

llan nukkumaanmenoaika on määrittynyt vauvan oman rytmin mukaisesti. 19:30-20 välillä tyttö alkaa olla jo sen verran väsynyt, että yleensä kahdeksan aikaan iltamaidon jälkeen vauva vain kääntää kylkeä ja alkaa nukkua. 

Vauva nukkuu vaihtelevasti kahdet tai kolmet päiväunet, joista viimeisiltä herättelen hänet yleensä ihan viimeistään 18:15. Päiväunien määrä sekin menee ihan puhtaasti vauvan rytmin mukaisesti. Mikäli toinen herää aamulla viideltä, ensimmäiset päiväunet ovat aamuisin jo viimeistään kahdeksan aikaan, eli ei mielestäni ole ihme, että vauva ehtii tuosta eteenpäin 12 tunnin sisällä nukkua kolmet päiväunet. 

Olen varmaan kaikille kenen kanssa aiheesta olen puhunut, todennut, että onneksi olen itsekin aamuvirkku. Mutta mitä pidemmälle syksy tässä etenee ja mitä pimeämmiksi aamut muuttuvat, niin sitä jotenkin synkemmältä nuo aamu viiden herätykset tuntuvat. Kun valoisan saapumista joutuu odottamaan tunteja, alkaa itsestäkin tuntua siltä, että tarvitsee kolmet päiväunet. 

Onhan noissa aamuheräämisissä toki puolensakin. Ennen puoltapäivää ehtii tehdä triljoona asiaa, kun herää aikaisin. Ja kokonaiset yöt ovat kuitenkin hillitöntä luksusta, mitä en oikein osannut vielä edes odottaa. Saan nukuttua 7-8 tuntia, kunhan olen pää tyynyssä klo 22 mennessä. Ja silti iltoihin jää aikuisten omaa aikaa noin puolitoista tuntia, jolloin voi lukea, kutoa, katsoa netflixiä, syödä rauhassa iltapalaa tai ihan vaan viettää aikaa yhdessä. Aika ihanaa. 

Toisaalta mielenkiinnolla odotan muuttuuko tilanne, jos tästä joskus sinne uuteen taloon pääsemme. Tuolloin vauvan olisi tarkoitus siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan, eli en välttämättä enää jatkossa herää soittorasian vetämisiin tai jokelteluihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti muutos sotkee koko nukkumisen väliaikaisesti. 

Olin itseasiassa melko kauhuissani, kun flunssa rantautui meille silloin pari viikkoa sitten. Olin melko varma, että kuume ja vuotava nenä, sotkevat juuri opitut yöunet totaalisesti. Päätimme myös, että mikäli vauva kuumeisena yöllä herää, hän totta kai saa maitoa tai vaikka vaan rinnan tuomaa lohtua. Mutta ei, pikku nuhanenä tuhisi yöt läpi tuolloinkin. Nyt sen sijaan alkaa yläikenissä näkyä sellaista pullotusta, että kohta varmaan valvotaan hampaiden takia. 

Vaiheita vaiheita.. Sitähän tämä vauva-arki on, kuten olen varmaan joka toisessa postauksessa todennut 😀