vauvavuoden aakkoset -haaste

Ystäväni Essi heitti blogissaan Ikkunalaudalla tänne päin vauvavuoden aakkoset -haasteen, kiitos ja apua! 

Olen tätä tässä nyt muutaman päivän kerännyt puhelimeni muistioon pikkuhiljaa, koska jestas, että on ollut vaikea löytää aikaa kirjoittaa kunnolla! Tänään päivällä oli kovin tarkoitus, mutta ensin pikkuneiti skippasi päiväunet ja sitten ilta menikin rokotteiden jälkitunnelmista kärsien.. Täytyy sanoa ennen aakkosiin siirtymistä, että oli kyllä kamalin rokotuskokemus tähän asti. Jotenkin tuo pieni tiesi jo etukäteen mitä tuleman pitää ja hän alkoi sylissäni uikuttaa jo ennen ensimmäistäkään piikkiä. Lapsen katse oli niin raastava, kun kaikki kolme piikkiä yksi kerrallaan peräkkäin laitettiin. Sain ihan kunnolla keskittyä, että en alkanut itsekin itkeä. Onneksi autojen katselu ikkunasta viimeistään sai itkun tyyntymään nikotteluksi. Huh. 

Mutta juu, ne aakkoset! 

Avioliitto ja ylipäätään parisuhde. Kuten tuossa aiemminkin kirjoitin, mun ja miehen hyvinvointi yhdessä heijastuu vahvasti koko perheen hyvinvointiin. Onneksi avio-onni kukoistaa ja vauvavuoden jälkeen tuntuu, että meillä menee jotenkin vieläkin paremmin, vaikka en tiennyt sen olevan edes mahdollista. Ollaan hyvä tiimi <3

Banaani. Siis en ole i k i n ä muussannut yhtä monta banaania kuin tänä vuonna. 

Coffee. Tämä oli Essilläkin, joten olen vähän tylsä, mutta todellakin kahvi! Lakkasin juomasta kahvia pari vuotta sitten, koska (mielestäni ehkä vähän pieleen diagnosoitu) ärtyneen suoliston oireyhtymä ei sietänyt kahvia. Vauvavuoden aikana totesin ensin, että pääni tarvitsee kahvia enemmän kuin vatsani siitä kärsii. Ja lopulta totesin, että vatsa kestääkin kahvia taas hyvin, ah!

D-vitamiinitipat – miten niiden antamisen muistaminen voi olla niin vaikeaa?

Energia, toistuvasti vähän vähissä. 

Fyrkka eli massi eli mammona eli raha. Tästä on ihan omakin postauksensa, vähän kärvistelen! Äitiyslomalla raha ei ollut mikään sen isompi ongelma, mutta nyt kotihoidontuen kanssa omat menot kyllä miettii todella tarkkaan. 

Greyn anatomia, katsoin nimittäin kaikki kauden raskauden lopulla ja vauvavuoden alussa. Nyt uusimalle kaudelle ei vaan tunnu löytyvän aikaa, jännä juttu.

Harsot. ”Voitko heittää sen harson siitä?”, oli jossain kohtaa yksi meidän yleisimmistä lauseista. Vauvamme oli aikamoinen puklumonsteri jossain vaiheessa ja parhaimmillaan vanhan kodin tuvassa oli kolmekin eri harsoa pyörimässä, jotta yksi olisi aina käden ulottuvilla. 

Isovanhemmat, ihanat, ihanat isovanhemmat. Ollaan onneksi vältytty isommilta yhteentörmäyksiltä kasvatusasioissa (ainakin toistaiseksi, mutta luulen, että ennemmin tai myöhemmin äitini kanssa käydään keskustelu siitä, että lapselle ei voi antaa esimerkiksi kuutta jäätelöä vain koska se halusi, puspus äiti :D) vaan isovanhemmat on olleet vahvana tukena ja apuna vauvavuoden aikana, kiitos siitä <3 On myös ollut todella mahtava nähdä miten meidän vanhemmat on muuttuneet tai paljastaneet uusia puolia itsestään isovanhemmuuden myötä.

Juttelu. Vauvavuoden aikana tulee höpötettyä itsekseen enemmän kuin koskaan – tai eihän se ole itsekseen, mutta niin, että vastapuoli ei juuri vastaa, ainakaan alkuun. Nykyään huomaan, että jopa ruokakaupassa kuljen niin, että höpöttelen lapselle mitä ollaan etsimässä tai tekemässä. Toisinaan meille hymyillään, toisinaan kohotellaan kulmia. 

Kukkuu-leikki oli meillä vauvan lemppareita t o d e l l a pitkään. Tyyppi jaksoi mennä harson taakse piiloon ja tulla sieltä esiin triljoona kertaa putkeen ja joka kerta nauratti. 

Liikunta. Vahvasti haaveissa ja to do -listan kärkipäässä. Vaunulenkit on ihania, mutta kaipaan kunnon hikijumppaa ja sitä miten liikunnan jälkeen voi ihan eri tavalla tuntea vartalonsa ääriviivat.

Minuus. Varsinkin alussa välillä kadoksissa kaikkien harsojen, maitotahrojen ynnä muiden alle. Kun oma oleminen pyörii vahvasti vauvan ympärillä, on helppoa unohtaa kuka on sen äitiyden lisäksi. 

Neuvola. Jossain kohtaa tuntui, että siellä käytiin vähän väliä ja yhtäkkiä tuli se kerta, kun seuraava aika olikin vasta parin kuukauden päässä. Jostain syystä musta tulee aina neuvolassa ihan mämmikoura ja tuntuu, että yhtäkkiä sitä joka päivä käsissä pyörivää lasta ei osaa pitää yhtään oikein. Mutta on tämä Suomen neuvolasysteemi kyllä aika huippu!

Oma aika, oi, oma aika. Vauvavuoden alussa tuntui ihan epätodelliselta liikkua itsekseen – ja todella huteralta myös, kun keskivartalo oli kokenut aikamoisen ruljanssin. Nykyään tuntuu ihanalta välillä päästä puikkelehtimaan jonnekin ilman rattaita, hoitolaukkua tai mitään muuta kuin se mitä itse itselleen tarvitsee. 

Puuro, tuo neuvolasuositusten kulmakivi. Ei nyt – oikeasti mulle tulee nykyään hirmu kotoisa olo, kun keitän lapselle iltapuuroa. Silloin meillä alkaa meno jo rauhoittua ja himmenetään vähän valoja sekä laitetaan musiikki hiljaiselle tai kokonaan pois. Namnam, puuroa!

Qwerty-näppäimistö (hahaa, keksinpä! no ei, oikeasti googlasin Q:lla alkavat sanat :’D) – tänne blogiin kirjoittelu ja puhelimella viestien vaihtaminen on olleet kyllä osa sitä, että vauvavuodesta selvisin pää kasassa!

Rokotteet, kuten jutun alussa tuli ilmi, tänään aiheena aika pinnassa. Ehdottomasti vauva rokotettiin, mutta joka kerta se tekee pahaa, kun piikki laitetaan. 

Sekoilu. Meillä on miehen kanssa välillä jokseenkin erikoiset jutut ja hullutellaan paljon. Kuten äitini joskus sanoi ”millainenkohan tästä lapsesta tulee, kun sen vanhemmat on noin hupsuja”, hehe.

Työt. Omat ja miehen työt on mietityttäneet tän vauvavuoden aikana. Alun perin olin ajatellut olla kotona niin pitkään, kuin se mitenkään on taloudellisesti toimiva ratkaisu. Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin, että jossain pinnan alla alkoi kuplia oma kaipuu töihin. Milloin on oikea aika palata töihin, se on jokaisessa perheessä itse ratkaistava.

Ulkoilu. Oikein odotan sitä, että lapsi tuosta vähän kasvaa ja voidaan yhdessä köpötellä lähipuistoon. Nyt puistoilu on vähän vielä sellaista, että nostan neitiä paikasta toiseen. Ulkoilu on myös meidän perheessä ylipäätään rakas harrastus ja ollaan vauvan kanssakin käyty esimerkiksi Kuhankuonolla tekemässä lyhyt vaellus – tulevaisuudessa toivottavasti mennään pidempiäkin! 

V – mietin, että laitanko tähän vaipat vai vanhemmuus. Molempien kanssa alussa vähän haparointi ja molemmissa tapahtunut vuoden aikana kasvua. Molemmat myös hetkittäin tuntuu olevan vähän kakkaa, mutta pienellä pesulla ja (suun kautta) hengittelyllä siitä selvitään (;

Xylitoli (mitäs Essi keksit kaikki hyvät jo!) Jokapäiväinen hampaiden harjaus on välillä harjan jyrsimistä, välillä onnistuu jopa ihan mallikkaasti. Herra Hakkaraisen -pastillit on seuraavaksi hankintalistalla. 

Ystävät, uudet ja vanhat. Äitiys on jopa yllättävästi muuttanut niitä omassa arjessa eniten läsnä olevia ystäviä. Tammimammat on olleet aivan huippu lisä arkeen! Ja onpa äitiyden myötä ystävyyssuhde myös katkennut – tai ehkä tuo ystävyyssuhde ei siinä sitten ollut oikea termi kuitenkaan. 

Zombi – katso myös kirjain Ö.

Åbo, ikuinen turkurakkauteni muuttui etäsuhteeksi, kun muutettiin kaupungin keskustan tuntumasta lähikuntaan. Snif. 

Äitiys. Homma mihin ei koskaan voi olla täysin valmis ja jota en vaihtaisi mihinkään.

”Öööööö” on ehkä yleisin mun suusta tullut ’sana’ vauvavuoden aikana. Äitiaivot eivät ole mikään vitsi ainakaan mun kohdalla. Aivotoiminta oikeasti tuntuu hidastuneen merkittävästi. Todella turhauttavaa yrittää selittää jotain juttua, kun välissä unohtaa jonkun sanan ja sitä miettiessä unohtuu jo mitä oli ylipäätään sanomassa. 

 

Olipas siinä! Varmaan vähintään unohdin jonkun kirjaimen, tai sitten ne ovat väärässä järjestyksessä, mutta tulipahan tehtyä! Haastajaani kopioin varmaan myös vahingossa, vaikka vähän yritin katsoa, että ei nyt ihan samoja tulisi. Meillä on muutenkin ”vähän” taipumusta samanlaiseen ajatuksenjuoksuun, joten eipä se tässäkään ollut yllätys :D <3

Lähetän kirjoitusurakan seuraavaksi Merenneidon kammariin – tsemppiä!