Silja Järventausta: Hyvän yön puisto
Tunnustan, että tämän kirjan lukeminen jännitti. Runoudesta on ylipäätään vaikea sanoa mitään, saati proosarunoudesta, eli teksteistä jostain runon ja novellin välimaastosta. Silja Järventaustan kolmannella runoteoksella Hyvän yön puisto on kuitenkin kiva kansi ja hieno nimi, joten päätin lukea vaan, siis antaa mennä.
Hyvin menikin, sillä viihdyin tämän kirjan parissa. En voi sanoa ymmärtäneeni läheskään kaikkea, mutta en kiusaantunutkaan, saati ärtynyt. Olo oli lukiessa jotenkin ilahtunut ja puhdistunut, tuli halu kirjoittaa arjen pienistä suurista havainnoista. Kiinnostava teos! Luulen, että palaan tähän jatkossakin. Enkä taaskaan ymmärrä, mutta iloitsen pikku teksteistä silti.
Hyvän yön puisto liikkuu kaupungissa, rannalla, tavallisissa paikoissa ja arkisessa elämässä. Teoksen alussa on kertomuksia hänestä, eikä tuon hänen henkilöllisyys tai idea selvinnyt minulle täysin. Hän on esimerkiksi tällainen:
Hän ei ollut valmis vieras kaupungin päivällispöydässä, kun hänet kutsuttiin sinne. Hän oli valmis ja hyvä, mutta hän ei ollut aikeissa mennä sinne. Ja mitä he oikeastaan ylittävät? Haluaisivatko oikeastaan kaikki jäädä sillan toiselle puolelle? Onko hän ainut, joka uskaltaa jatkaa sinne? Viikonloppuna on rannassa kaikki kerällä. Hän saapuu pitkän matkan jälkeen ja sammalta lepää hänen jalkansa ympärillä rannassa. Kerrassaan voi tehdä jotain. (s. 9)
Tuossa on sen verran tulkintamahdollisuuksia, että parempi, etten sano mitään. Ehkei se ole tarkoituskaan, vaan näistä tarinoista kukin voi ymmärtää ja ammentaa sen minkä osaa ja haluaa? Kirjan loppupuolen proosarunoissa oli minäkertoja, ja aihepiireinä esim. koulumaailma.
Minua hieman tarkemmin tästä teoksesta ovat kirjoittaneet Ilkan ja Satakunnan kansan kriitikot.
Edessäni istuu ihminen, joka puhuu liikaa. Siitä ei vain jää mitään merkkiä ilmaan, ei esimerkiksi kuulu ääntä. Tavallista enemmän kaula liikkuu. Hän ei ole mykkä, hänessä on tulta. Eikä hän ole erikoinen. Hänessä puhuu koko ajan monta ääntä. Hän liikehtii sen mukaisesti. En ole monesti nähnyt vastaavaa, mutta tunnistan kyllä hänet. (s. 62)
Silja Järventausta: Hyvän yön puisto. Teos, 2012. Kansi: Camilla Pentti