Lukupiiri: kokemuksia ja näkemyksiä



 

Kuulun säännöllisesti kokoontuvaan neljän naisen lukupiiriin jo kuudetta vuotta. Usein tästä kertoessani saan sitten kertoa asiasta tarkemminkin: miten olen päätynyt lukupiiriin, miten lukupiirimme toimii, olenko siihen tyytyväinen. Toisinaan joku on pyytänyt lukupiiriaiheista blogikirjoitustakin. Tässä se nyt tulee.

 

Lukupiiri-ilta kerran kuussa

Lukupiirimme on entisen työkaverini perustama. Hän oli jo kauan haaveillut kirjanystävien piiristä ja keksi, että se on koottava työpaikkamme väestä, etteivät siteet katkea – hän oli juuri vaihtamassa työpaikkaa. Valikoiduin mukaan maantieteellisin perustein eli asumalla lähellä perustajajäsenen kotia, samoin kuin kolmas alkuperäisjäsen. Hän on tosin jo lopettanut lukupiiritoiminnan, mutta tilalle on tullut kaksi muuta, niin ikään alun perin työkuvioista tuttua. Vaikka meillä on yhteinen työhistoria, katson kuitenkin, että olemme tutustuneet ja ystävystyneet varsinaisesti lukupiirissä.

Kokoonnumme kerran kuussa arki-iltana, vuoroin kunkin kotona. Tarjolla on aina ruokaa, viiniä – ja jälkiruokaa, melkein aina suklaakakkua. Ruumiinkin on saatava ravintoa lukupiiri-iltana.

Joinain kuukausina kirjaehdotuksista on runsauden pulaa, mutta joskus emme meinaa keksiä mitään. Silloin hyvänä apuna on ollut Hesarin klassikkoautomaatti, ja onpa blogeistakin joskus etsitty ideoita. Kirja on kuitenkin saatu aina päätettyä, ja useimmiten kaikki ovat myös lukeneet koko kirjan seuraavaan tapaamiseen mennessä.

Lukupiiri-illasta on muotoutunut vuosien mittaan kuukauden kohokohta. Monesta muusta menosta voi luistaa, mutta lukupiiristä ei. Jos joku kuitenkin joutuu perumaan tulonsa, perutaan koko tapaaminen.

 

Vinkkejä lukupiirin perustamiseen

Tällä kokemuksella esitän lukupiireilystä haaveileville seuraavaa:

1. Kerää joukkoon erilaisia lukijoita, ehkä eri-ikäisiäkin. Erilaisuus laajentaa lukemista ja kirjoista keskustelua. Yhdessä on helppo tutustua sellaisiinkin teoksiin, joihin ei itse tarttuisi.

2. Sopikaa seuraava kirja ja tapaaminen aina kokoontuessanne. Näin lukupiiristä tulee säännöllinen harrastus.

3. Antakaa lukupiirin kehittyä omaan tahtiinsa. Meillä oli varsinkin alussa tapana intoilla ja mm. tuoda tapaamiseen kuukauden kirjasta tai kirjailijasta kertovia artikkeleja. Alustukset ovat  kiinnostavia, mutta niistä ei kannata ottaa paineita. Epävirallisen lukupiirin pitäisi olla rentouttava harrastus eikä stressaava velvollisuus. Toki kannattaa kokeilla erilaisia toimintatapoja, niin se oman piirin tapa löytyy.

4. Pyydä ihmisiä rohkeasti mukaan tai mene itse mukaan, vaikket tuntisikaan muita piiriläisiä. Kuten sanottu, lukupiirissä voi ystävystyä – ja vaikkei aivan ystävystyisikään, keskustelulle on hyvä lähtökohta, kun ihmisillä on ainakin yksi yhteinen kiinnostuksenkohde eli lukeminen.

5. Valitkaa luettavaksi vanhempia kirjoja. Jos ette halua ostaa kirjoja kerran kuussa, kannattaa suosia vanhempaa kirjallisuutta, jota löytyy hyvin kirjahyllyistä ja kirjastoista. Sitä paitsi media on täynnä keskustelua uutuuksista, niin että lukupiirissä on mukava keskityä vanhempiin opuksiin.

6. Jakakaa lukuvinkkejä ja keskustelkaa muistakin kirjoista kuin juuri luettavana olevasta. Usein nämä vapaat kirjakeskustelut poikivat lukuvinkkejä, joita voi sitten hyödyntää joko lukupiirissä tai itsekseen.

7. Miettikää, mikä on teille sopiva kokoontumispaikka. Minusta kotitapaamiset ovat ihastuttavia, kun en juuri muuten kyläile tai emännöi, mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka tapaavat helposti kahvilassa tai vaikkapa kirjakeskustelun ohella uusiin ravintoloihin tutustuen. (Yhtäältä ravintoloissa ei voi kirjakeskustelujen ohella nauttia toisten lemmikkieläimistä, toisaalta ravintolatapaaminen olisi helpompi muiden perheenjäsenien kannalta.)

8. Pitäkää porukka sopivan pienenä. Jo neljän ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen on joskus vaikeaa. Jos meitä olisi enemmän, emme voisi pitää kiinni siitä, että kokoonnumme aina koko lukupiirin voimin.

9. Keksikää lukupiirille nimi, jos keksitte. Me olemme hihitelleet usein, kun olemme yrittäneet arvuutella, mikä olisi piirillemme sopiva kirjallinen nimi. Virallista nimeä ei ole keksitty, mutta säännöllisiä suosikkeja ovat Hurskas kurjuus ja Kurjat, vaikkei lukupiirissä mitään kurjaa olekaan.

 

Tietoa lukupiireistä

Kirja:

Johanna Matero, Ritva Hapuli, Niina Koskivaara (toim.): Lukupiirikirja. Avain, 2011

Lukupiirit.fi-sivusto

 

Kuulutko tai haluaisitko kuulua lukupiiriin? Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä sinulla on lukupiireistä?