I Could Pee on This and Other Poems by Cats
I could pee on this. Elegy for the toy I broke. Cute bed jump ja mm. This is my chair. Kun kissojen ystävä (lue: kissahullu) kuulee kirjasta, jossa on kissojen kuvien lisäksi mitä hulluimman – ja silti uskottavimman – kuuloisia muka kissojen kirjoittamia runoja, hänen on pakko saada tuo kirja heti omaksi.
Minä sain. Minä hihitin. Minä mietin, mitä meidän kissat kirjoittaisivat.
Kyllä ne varmaan kirjoittaisivat tällaisista aiheista: miten loukkaavaa on kun oma ihminen haisee toiselta kissalta, kissan hännästä jonka jokaisella asennolla on syvällinen merkitys, peseytymisestä joka jatkuu ja jatkuu. Kirjan kirjoittajalla Francesco Marciulianolla on ollut kaksi kissaa itsellään, ja hyvin ne ovat näemmä omistajansa palvelijansa opettaneet kissanelämän saloihin.
Valitettavasti kissat eivät ole kuitenkaan tämän kirjan perusteella erityisen taitavia runokielen käyttäjiä, mutta suotakoon se heille. Pääasia, että etenkin kirjan kansikuva on supersuloinen ja runojen aiheet ja monet tekstitkin vetoavat kissaihmiseen.
Esimerkkinä runo We’re all in this together:
I cleaned the floor
With your sweater back and forth
I cleared the table
With a few whips of my tail
I dusted your shelves
Of all the knickknacks you kept
I made your bed
Smell a lot more like me
I’m here to help
I want to do my part
After all, we’re all in this together
Niin, kyllä kissoilla on tunnetusti taipumus ojentaa auttava tassu, vaikkei ihminen sellaista pyytäisikään. Ja joillakin omituisilla ihmisillä on taipumusta pitää kissablogia. Ei ehkä kannattaisi, koska kissa voi loukkaantua: ...But you took that special moment / You posted it online / Now forty million people think / I bark like a dog.
Että näin fiksu kirja tällä kertaa! :) Loppumakupalana vielä alku runosta I run, joka olisi hyvinkin voinut syntyä meidänkin kissoilta:
I run across the room
I race across the floor
I dash to this wall
I thought I saw something
I forgot what it was – –
Francesco Marciuliano: I Could Pee on This And Other Poems by Cats