Tiiliskiven kokoinen ongelma

 

Näin loppuvuodesta alan pakostakin kelata mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa myös lukemisen suhteen. Teen lähempänä vuodenvaihdetta vielä yhteenvetokatsauksen tämän vuoden lukemistoon, mutta yhden lukemiseen liittyvän epäonnistumisen tuon esiin jo nyt.

En pysty enää lukemaan paksuja kirjoja.

Koska paksunkirjankarttelemisoireyhtymä oli tehnyt tuloaan jo toissavuonna, päätin viime tammikuussa pontevasti, että vuonna 2012 luen yhden tiiliskivikirjan joka kuukausi. Tammikuun kirjaksi valitsin A. S. Byattin kiehtovan Lastenkirjan, ja helmikuussa oli tarkoitus lukea Steve Jobsin elämäkerta. En koskaan päässyt Jobsiin asti, sillä Byatt on edelleen kesken. (Ystävä, jolle oli olin luvannut kirjan saatuani sen itse luetuksi, kertoi viime viikolla ostaneensa teoksen itselleen. Taitaa olla kärsimätön hänkin! ;)) Toukokuussa lukupiirimme valitsi kuukauden kirjaksi 900-sivuisen Tuulen viemää -klassikon. Siitä luin ehkä sata sivua. Sen jälkeen olen lukenut paksuja kirjoja, kuten juuri hiljattain Fagerholmin Lola ylösalaisin ja Kortelaisen Ei kenenkään maassa, mutta kirjat eivät ole olleet aivan tiiliskiviluokkaa eivätkä lukukokemukset sellaisia paneutuneita ahmimishetkiä kuin joskus lapsena ja nuorena, jolloin järkälemäisenkin kirjan saattoi lukea huoletta – ja aloittaa heti uudestaan alusta.

On helpompi kehua, että on viime vuosina löytänyt runot ja novellit kuin tunnustaa, että on ihminen, jolla jäävät kaikki ”tosi tiiliskivet” eli lähemmäs 1000-sivuiset kirjat kesken. On vähän noloa olla muka todellinen lukutoukka ja vielä tällainen julkilukutoukka, kun on oikeasti lukija, joka välillä valitsee kirjan vain sen paksuuden perusteella (”Jotain pientä ja nopeaa, kiitos!”) tai protestoi, jos lukupiiri yrittää ehdottaa jotain aikaa vievää. En mä voi, mä haluan lukea mieluummin miljoona kirjaa nopeasti kuin yhden kunnolla. Määrä korvaa laadun.

Vaikka tunnen joskus olevani oikea luuserilukija tämän tiiliskiviongelman kanssa, en usko, että olen ainoa. Uskon, että luen vielä Byattin loppuun. Uskon myös, ettei se, joka kuitenkin ylipäätään lukee kirjoja, ole täysin keskittymiskyvytön ja mahdoton.

Eihän?

Onhan teitä tiiliskivipelkureita muitakin?

 

***

Kuvan tiiliskivikirjat ovat ainoita kirjallisia tiiliskiviä, joiden kanssa minulla on sujunut tänä vuonna hyvin. Lisää kuvia ja askarteluohje täällä.