Tytöstä pojaksi – Marja Björk: Poika

Kun näin Marja Björkin romaanin Poika ensimmäistä kertaa, ajattelin, että sillä on rujo kansi ja rankka sekä raflaava aihe. Poika kertoo Marionista eli Makkesta, tytöstä joka tiesi jo lapsena olevansa poika. Kirja seuraa Makken vaiheita läpi kouluvuosien aikuisuuteen ja sukupuolenkorjaamishoitoihin saakka. Makken tarina perustuu Marja Björkin oman pojan elämään. Kirjan lähtökohta vaikutti aika hurjalta.

Teos oli kuitenkin yllättävän tavallinen, ja tämän sanon pelkällä hyvällä. Marion-Makkella on odotuksenmukaisesti vaikeaa, muttei kuitenkaan niin mahdotonta kuin voisi olettaa. Anni m. kiteytti hyvin Maken tarinan omassa blogiarviossaan: tuntuu, että Maken elämän ristiriita on ennen kaikkea yhteiskunnallinen. Vaikka Makkea ahdistaa ja hänellä on monenlaisia ongelmia, hänellä on kuitenkin ymmärtävä perhe, äiti ainakin, tyttöystäviä jotka pitävät häntä poikana, ylipäätään hän onnistuu elämään ainakin ulkopuolisen silmin yllättävän hyvin pojan elämää. Onneksi onnistuu, sillä etenkin kun kyseessä on tositarina, toivoo Makkelle ja hänen lähipiirilleen kaikkea hyvää.

Luulen, että Makkelle ja muille samojen asioiden kanssa painiville tekee hyvää tämä suorasanainen ja selkeä, kaikin puolin uskottava teos. Vaikka aluksi tuntui hieman oudolta, että äiti kirjoittaa ikään kuin poikansa äänellä, se outous unohtui pian. Pidin kirjan ansiona sitäkin, että vaikka teos pohtii kipeitä asioita sekä yksilö- että laajemmallakin tasolla, se ei pyri vakuuttamalla vakuuttamaan, että Makke on ihan tavallinen – vaikka onkin – tai että Makkea ihmettelevät ovat ahdasmielisiä typeryksiä. Kaiken kaikkiaan Poika on hyvin inhimillinen kuvaus nuoreksi kasvamisesta ja etenkin sukupuoli-identiteetin muotoutumisesta ja merkityksestä. Minusta oli raikas ratkaisu, että kirjan kieli on hyvin ytimekästä ja suoraa, jopa ronskia. Se toi tekstiin uskottavuutta ja tositarinan tuntua, kun taas kaunokirjallisempi tyyli olisi tehnyt kirjasta – no, kaunokirjallisen tarinan samasta aiheesta.

Vaikka voi kaunokirjallisuuskin  tietenkin olla hurjan vaikuttavaa ja todentuntuista, monenlaisia ajatuksia herättävää. Ajattelin Poikaa lukiessani usein moneen kertaan hehkuttamaani Jeffrey Eugenidesin Middlesex-romaania, jonka hermafrodiittipäähenkilön tarina on hienoin tietämäni (sukupuoli)identiteetin kuvaus. Sen lisäksi, että kirja pistää pohtimaan biologian ja ympäristön vaikutusta ihmiseen, se pistää pohtimaan myös sitä, miten niin hienon ja monipuolisen romaanin voi ylipäätään kirjoittaa. Kirja on siis kaikkineen hyvin suositeltava.

Vinkkaan vielä myös Karoliinan kokoamaan ”homokirjalistaan”. Vaikka Makken tarina ei kerro homoudesta, luulen, että Poika-kirjan aihepiiristä kiinnostuneet saattavat olla kiinnostuneita myös homokirjallisuudesta.

Poika, tekstinäyte s. 121:

Peruskoulun päätyttyä ajattelin, että elämä on ohi. Alkukesästä voimat olivat poissa. Olin seurannut Pavelin esimerkkiä ja hakenut LVI-puolelle, ja pelkäsin saisinko kavereita amiksessa. Olisi kauhea työ aloittaa kaikki taas alusta. Onnistuisinko saamaan tilaa ja hyvän arvoaseman luokassa? Pystyisinkö salaamaan, että olin tyttö? Amiksessa tehtäisiin hommia kavereiden kanssa, koko opetussysteemi perustui siihen. Koulusta ei tulisi mitään, jos joutuisin olemaan yksinäinen.

 

Marja Björk: Poika. Like, 2013. Kansi: Tommi Tukiainen, kuva: Ville Juurikkala

Kustantamon kirjaesittely ja tekstinäyte