Tärkeimmät suomalaiset kirjat?
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Minulla on tapana sanoa, että kotimainen kaunokirjallisuus on minulle tärkeintä kirjallisuutta, mutta en ole koskaan oikein pysähtynyt miettimään, miksi, tai ketkä kirjailijat tai mitkä kirjat niitä tärkeimpiä ovat.
Koska listaaminen on minulle aina hyvin vaikeaa (aina kun olen tehnyt jostain aiheesta listan, haluan heti vaihtaa puolet listatuista), päätin nyt pohtia tuota aihetta syvällisen pohtimisen sijasta niin, että listaan äkkiä ne kirjailijat ja teokset, jotka tuntuvat minusta tavalla tai toisella tärkeiltä, sellaisilta kirjoilta, jotka kulkevat aina mukanani ja joihin palaan aika ajoin.
Listasta tuli tällainen:
1. Tove Jansson, koko tuotanto. Tämä ei yllätä ketään, joten en perustele enempää. Siteeraan vain itseäni: olen usein sanonut, että Kesäkirjassa on (minulle) kaikki oleellinen, mitä maailmasta ja kielestä pitää tietää.
2. Märta Tikkanen, koko tuotanto. Omistan paria teosta lukuun ottamatta kaikki Tikkasen kirjat ja ihailen häntä sekä kirjailijana että viisaana ihmisenä. Tikkanen on muuten mukana Prosak-klubilla ensi viikon tiistaina.
3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Klassikko, jonka olen lukenut muutamaan kertaan ja jonka luulen lukevani vielä monesti. Minua kiinnostaa erityisesti Kiven kieli. Muistan vieläkin sen suuren ihastuksen, jonka koin, kun luin Seitsemän veljestä ensimmäistä kertaa lukiolaisena. Millaisia sanoja, haluan opetella nämä ja käyttää niitä yllättävissä yhteyksissä! (Vieläkään en osaa siteerata Seitsemää veljestä.)
4. Muita tärkeitä klassikkoja ovat Juhani Aho sekä erityisesti Minna Canth ja Maria Jotuni. En voi kuin ihailla kieltä, joka tuntuu ikuisesti ajattomalta. Valitettavasti myös monet em. kirjailijoiden aiheet ovat yhä ajankohtaisia, vaikkakin ottaneet ehkä eri muodon nyky-yhteiskunnassamme.
5. Sofi Oksanen: Puhdistus. Teos on vaikuttava, samoin sen menestys; seuraan Oksasta hyvin kiinnostuneena.
6. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut. Tämä lienee ensimmäisiä ihan itse lukemiani kirjoja. Sen jälkeen olenkin lukenut Mestaritontun niin usein, etten osaa yhtään veikata lukemiskertojen määrää. Kaikenikäisille sopiva satufantasiaklassikko! Myös Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli on ollut minulle tärkeä ja inspiroiva teos (kirjoitin lapsena paljon peukaloistarinoita sen innostamana), mutta en ole lukenut sitä läheskään yhtä usein kuin Mestaritonttua.
7. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. Olen lukenut Pohjantähden vasta kerran ja tiedän, että siinä on vielä muutama kerta liian vähän… Ensimmäisen lukukerran jälkeen olin vaikuttunut ihan kaikesta. Toivon lukevani teoksen piakkoin uudestaan, niin osaan kenties eritellä lukukokemusta paremmin.
8. Leena Krohn, koko tuotanto. Suurin osa Krohnin teoksista menee minulta kokonaan tai osittain yli hilseen, mutta olen silti ihastunut hänen kirjoihinsa – moniin jo esineinä! Voisin ottaa Krohnin tuotannon autiosaarelle, sillä uskon, että siitä löytyisi ikuisesti tutkimista niin taidokkaan kielenkäytön kuin kiinnostavien tarinoiden osalta.
Siinäpä nuo, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen. Monia, monia muitakin tärkeitä löytyisi, mutta tuossa ovat kestosuosikkini. Jos joutuisin sinne autiosaarelle, ottaisin varmaankin Krohnin tuotannon lisäksi mukaan muutkin listatut teokset sekä Kalevalan (ehkä sen saisi kerrankin luettua kunnolla) ja käyttörunoutta.
Vielä. Huomaan, että listani on kovin klassikkopainotteinen. Perustelen sitä sillä, että olen hidas todella syttymään kirjoille. Moni kirja on minusta lukiessani hyvä, mutta todella hyvä se on vasta sitten, kun huomaan ajattelevani sitä vielä vuosien jälkeen tai lukevani sen uudestaan. Olisi hauskaa luetella liuta kotimaisia uutuuksia ja julistaa, että näistä kirjoista en ainakaan luovu, mutta valitettavasti mikään upouusi kirja ei ole vielä päässyt minulla todella hyvä -kategoriaan.
Ja miksi se suomalainen kirjallisuus on niin tärkeää? Koska suomen kieltä ja kulttuuria ei olisi ilman suomalaista kirjallisuutta. Koska suomen kieli ja suomalaisuus on osa minua; vaikka tälläkin listalla on pari suomenruotsalaista kirjailijaa ja luen heitä suomenkielisinä käännöksinä, on kirjoissa kuitenkin jokin suomalaisuuden tuntu. Minulle valkeni äidinkielen merkitys, kun asuin lukioikäisenä vuoden ulkomailla ja vielä seudulla, jossa olin aluksi täysin ummikko. Samalla valkeni myös kotimaisen kirjallisuuden merkitys: minulla oli vain muutama suomenkielinen kirja, mutta luin niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Sen jälkeen en ole ollut mahdollista ulkomaille muuttoa ajatellessani ollut huolestunut niinkään koti-ikävästä tai läheisten ihmisten kaipuusta vaan siitä, miten ihmeessä pärjäisin ilman suomenkielisiä kirjoja!
Mitkä suomalaiset kirjat tai kirjailijat ovat sinulle tärkeitä? Tai jos luet enemmän ulkomaista kirjallisuutta, miksei suomalainen kirjallisuus sytytä?